Pikkuruinen Pyry oli syntyessään alle puolen kilon paketti – “Hoitajat ovat olleet perheemme kantava voima”

Yläkerrasta kuuluu happikoneen tasainen suhina, alakerrassa surisee puolestaan kahvikone. Pyry on päiväunilla, joten Pyryn äidillä Rosa Martensonilla on hetki aikaa kertoa heidän tarinansa. Siinä onkin ollut kylliksi käänteitä, aivan alusta asti.

Vaikka Pyry syntyi jo neljä ja puoli kuukautta sitten, hän on korjatulta iältään vasta kuusiviikkoinen. Hän tuli maailmaan raskausviikolla 26 + 2, kun täysiaikainen raskaus kestää 38–42 viikkoa.

Suomessa vain noin prosentti vauvoista syntyy pikkukeskosina, joina pidetään ennen raskausviikkoa 32 syntyneitä tai painoltaan alle 1500-grammaisia vauvoja. Pyry kuuluu vielä tätäkin harvinaisempaan joukkoon, sillä hän painoi syntyessään alle puoli kiloa, vain 475 grammaa. Vauvat, jotka painavat syntyessään alle 1000 grammaa lasketaan pienen pieniksi keskosiksi.

Vanhemmille vauvan ennenaikainen syntymä ei tullut lopulta yllätyksenä, sillä raskausaikana Pyryllä havaittiin vakava kasvuhäiriö. Rakenneultrassa Pyryn koko oli huolestuttavan rajamailla. Ultraäänitutkimuksen jälkeen hoitaja soitti Rosalle ja hänen puolisolleen Alecille ja kertoi näyttävänsä tuloksia vielä erikseen lääkärille, sillä ne olivat jääneet askarruttamaan häntä. Rosa määrättiin jatkotutkimuksiin. Lapsivesitutkimuksessa ei selvinnyt mitään vakavaa, joten alkoi vaikuttaa siltä, että ongelma oli istukan toiminnassa.

Muutama viikko ennen Pyryn syntymää Rosan verenpaineet kohosivat yhtäkkiä pilviin, ja viimeiset kolme viikkoa hän vietti Naistenklinikalla Helsingissä. Vauvan pysymistä kohdussa haluttiin pitkittää niin kauan kuin mahdollista, vaikka oli selvää, että hän syntyisi hyvin ennenaikaisesti. Pyry tuli maailmaan keisarinleikkauksella maaliskuussa 2023 kuukausia ennen laskettua aikaa. Isä Alec pääsi mukaan synnytykseen erityisluvalla armeijasta.

“Kun Pyry syntyi, hän naukaisi kuin kissanpentu. Sitten hänet pitikin intuboida, sillä hän ei jaksanut vielä hengittää itse. Alec lähetti minulle kuvan Pyrystä heräämöön. Hän oli kuin pieni vaaleanpunainen mytty muovipussissa keskoskaapissa. Ensimmäisen viikonlopun elimme hädin tuskin tunti kerrallaan, mutta hoitaja sanoi, että jokainen hetki on eteenpäin”, Rosa muistelee dramaattista alkua.

Maailman kaunein vauva vaivoistaan huolimatta

Pyryllä on ollut oikeastaan kaikki pienen pienten keskosten vakavat vaivat: keskosen krooninen keuhkosairaus (BPD), suoliavanteen vaatinut nekrotisoiva enterokoliitti (NEC) ja keskosen verkkokalvosairaus (ROP) silmissä.

Lyhyen elämänsä aikana Pyrylle on täytynyt tehdä jo useita leikkauksia. Lisäksi Pyryllä on ollut pikkuaivoissa aivoverenvuoto, joka voi tulevaisuudessa vaikuttaa hänen motoriikkaansa, kuten kävelyyn, pyöräilyyn tai vaikkapa käsien koordinaatioon. Vielä lääkärit eivät osaa sanoa, kuinka hyvin pienet aivot pystyvät korjaamaan vaurioita itsestään tai kuntoutuksen avulla. Rosa ja Alec ovatkin päättäneet, etteivät sure sitä vielä, sillä voi olla, että kaikki korjaantuu ajan ja avun kanssa.

Vaikeuksista ja vaiheista huolimatta alun epävarmat tunnit ovat vaihtuneet päiviin, päivät viikkoihin ja viikot kuukausiin. Pyry oli hengityskoneessa kuusi viikkoa ja on sen jälkeen saanut rikastettua happea. Vaikka happiviikset kulkivat vielä tapaamishetkellä mukana, Pyry hengitti rikastettua happea enää vain nukkuessaan syvää unta. Muutoin pienet keuhkot jaksoivat jo itse. Pari viikkoa myöhemmin sekä happiviikset että avanne ovat historiaa.

“Rakastuin lapseeni heti, vaikka hän oli kahden leikkaushatun sisällä oleva pieni myttynen, josta lähti johtoja ja letkuja. Katsoin häntä ja ajattelin, että olet maailman kaunein vauva. Jälkikäteen kuvista näkee, miten pieni ja sairas hän oli esimerkiksi leikkausten jälkeen. Silti näin koko ajan sen, miten söpö ja ihana vauva meillä onkaan”, Rosa kertoo.

Äidin täytyy oppia luottamaan koneiden sijaan itseensä

Vaikka Pyry on korjatulta iältään vasta kuusiviikkoinen, pieni sisupussi on jo kasvattanut ensimmäisen hampaansa. Korjatulla iällä tarkoitetaan vauvan lasketun ajan perusteella laskettua ikää.

Hän on kovin kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä, ja kun isä tulee iltaisin töistä kotiin, juttua päivän tapahtumista riittää kerrottavaksi mahan päällä pötkötellen. Ääntä lähtee etenkin, kun nälkä yllättää – ja nykyisin niin käy melko usein. Puolesta kilosta on tultu jo 3,5 kiloon. Pyryllä vaikuttaakin olevan nyt kova kirivaihe päällä ja maito kelpaa sekä pullosta että rinnasta.

Äidille yksi vaikeimmista asioista on ollut oppia luottamaan omaan vaistoon ja lapsen tuntemukseen ilman koneita. Saman tunteen ovat jakaneet myös muiden keskosten vanhemmat, joiden taival on ollut täynnä mittareita ja muiden tekemiä päätöksiä, Rosa kertoo.

“Kun on ollut pelit ja vermeet, on vaikea luottaa siihen, että osaan itse arvioida, että vauvalla on kaikki hyvin. Olisimme varmasti päässeet jo aiemmin happirikastimesta, jos äidin pää olisi kestänyt. Vasta viime aikoina olemme uskaltaneet olla ilman sitä pidempiä aikoja. Tajusin, että Pyry kyllä pärjää, kun hän alkoi itse repiä happiviiksiä irti ja kiljuu ruokaakin tasaisin väliajoin”, Rosa naurahtaa.

Kultaakin kalliimmat hoitajat

Nyt Rosan päällimmäinen tunne on kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että kaiken jälkeen poika on saatu kotiin, hän syö hyvin ja on pääosin hyväntuulinen. Suurta kiitollisuutta Rosa kokee myös HUSin hoitohenkilöstöä kohtaan. Etenkin keskosten teho-osaston, Saaren hoitajat Meilahdessa ja Jorvin vastasyntyneiden osaston hoitajat saavat tuoreen äidin varauksettoman ylistyksen paitsi lapsen myös aikuisten hoidosta.

Rosan mukaan hoitajat olivat perhettä kannatteleva voima etenkin alussa, kun hän oli paljon yksin sairaalassa ja Alec vielä armeijassa.

“Teho-osastolla hoitajat istuivat viikosta toiseen kanssamme samassa huoneessa 8–12 tuntia. Sillä on valtava merkitys. Ja vaikkei heidän kuuluisi hoitaa minua, he muistuttivat, että saan mennä syömään ja kotiin lepäämään. Kun sitten illalla soitin ja kuulin tutun hoitajan äänen, tiesin, että Pyry on hyvissä käsissä. Pystyin nukkumaan itse rauhassa.”

Rosa myös kertoo ajanjaksosta sairaala-aikana, jolloin hän ryhtyi ensimmäisenä Pyryn luokse mennessään kiinnittämään huomiota laitteisiin ja niiden lukemiin. Lopulta tuttu hoitaja puuttui asiaan ja muistutti, että tärkeintä on kontakti vauvaan, he kyllä hoitavat mittarit.

“Olen terveydenhoitoalalla töissä ja jossain vaiheessa menin ikään kuin ammattimoodiin suojatakseni itseäni. Oli todella tärkeää, että hoitaja ohjasi minua siinä kohtaa takaisin Pyryn luokse. Kun kilon painoraja ylitettiin, juhlimme sitä yhdessä. He tekevät työtään isolla panoksella ja sydämellä”, Rosa kiittelee.

Toinen tärkeä tuki on ollut oma puoliso, vaikka hän alkuun joutuikin olemaan viikot puolustusvoimien palveluksessa.

“Totta kai väsyneenä ja huolissaan on ollut kaikenlaista nahistelua, mutta tämän kaiken jälkeen tiedän, että olen oikean ihmisen kanssa taistelemassa tässä showssa. Hän on ihmeellinen kallio, jolla on ollut koko ajan vahva luotto. Hän aina muistutti mua, ettei mitään ole menetetty, ennen kuin se on menetetty. Se on ollut meidän mottomme.”

Etsimme uusia potilastarinoita julkaistavaksi HUSin verkkosivuilla. Jos kiinnostuit, laita meille viestiä osoitteeseen esh.viestinta@hus.fi. Pidätämme oikeuden päättää julkaistavista jutuista ja niiden aikatauluista.