Andrei ja Matti saivat samanlaiset sydämen apupumput – toisella se pumppaa yhä, toisella on uusi sydän
Andrei Podgoretskii ja Matti Tervonen saivat sydänten apupumput HUSin Sydän ja keuhkokeskuksessa lähes yhtä aikaa vuonna 2019. Matilla sama apupumppu pumppaa elämää edelleen, Andrein rinnassa sykkii puolestaan nykyisin siirtosydän. Molemmille miehille sydänleikkaukset antoivat uuden elämän.
Andrei Podgoretskii juhlii tammikuisin uuden sydämensä syntymäpäivää. Uuden sydämen hän sai alkuvuodesta 2020.
Andrei Podgoretskiillä on meneillään melkoinen juhlavuosi. Mies juhlii tänä vuonna sekä pyöreitä että 4-vuotisjuhliaan. Syksyllä tulee mittariin 70 vuotta, neljä vuoden rajapyykki sen sijaan napsahti rikki jo tammikuussa.
Tammikuista syntymäpäivää vietetään miehen uuden sydämen kunniaksi. Sen Podgoretskii sai alkuvuodesta 2020.
Sydänoireet olivat alkaneet jo muutama vuosi aiemmin täysin yllättäen. Mökkeilyä rakastava Podgoretskii oli ollut lempipaikassaan Pihlajakoskella, Päijänteen rannassa mökillä itsekseen syksyllä 2017. Selkäkipu aaltoili välillä hellittäen ja välillä pahentuen, eikä lääkkeistä ollut apua.
Lopulta kipu oli niin kovaa, että Podgoretskii pyysi puolisoaan hakemaan hänet mökiltä takaisin kotipaikkakunnalle Tampereelle. Parin sadan kilometrin ajomatka tuntui omin voimin mahdottomalta.
Matkalla olo muuttui sen verran tukalaksi, että Podgoretskiin varaama lääkäriaika vaihtui Tampereen yliopistollisen sairaalan päivystykseen. Alle puoli tuntia päivystykseen saapumisesta mies oli jo toimenpidesalissa.
Tutkimuksissa selvisi, että Podgoretskii oli saanut sydänkohtauksen, ja itse asiassa tämä oli jo toinen laatuaan. Hän ei vain ollut itse tunnistanut ensimmäistä kohtausta. Päivystyskeikasta alkoikin melkoinen ruljanssi, kuten Podgoretskii asiaa kuvailee.
“Kävin Taysissa sen jälkeen vähän väliä. Olin todella turvoksissa, sillä nestettä kertyi elimistöön paljon. Kerran kuussa tehtiin toimenpiteitä tilanteen helpottamiseksi, mutta se ei juuri auttanut.”
Lopulta lääkärit päättivät, että Podgoretskii tarvitsee sydämen apupumpun, jotta hän pärjää sydämensiirtoon asti.
“Apupumppu korjasi kaiken”
Maaliskuussa 2019 Andrei Podgoretskii oli ensimmäinen suomalainen Heartmate3-apupumpun saaja. Seuraavana jonossa oli samaan aikaan sairaalassa ollut raahelainen Matti Tervonen. Miesten alkutaipaleesta apupumppujen kanssa kerrottiin heti leikkausten jälkeen.
Tervosen tarina on tutun kuuloinen. Aktiivinen mies, jonka sydänongelmat yllättivät. Vuonna 2010 Tervonen oli hiihtämässä Lapissa Saariselällä, kun häntä alkoi heikottaa niin, että oli pakko hakeutua lääkäriin. Lääkäri passitti Tervosen suoraan Rovaniemelle Lapin keskussairaalaan, jossa hänellä todettiin laajentava sydänlihassairaus eli dilatoiva kardiomyopatia.
Vajaat kymmenen vuotta Tervonen sinnitteli pumppauskyvyltään heikkenevän sydämen ja vuosi vuodelta heikentyvän olon kanssa. Vuonna 2019 Tervosen hoito siirtyi Oulusta HUSiin, sillä Oulussa ei pystytty enää miestä auttamaan.
"Heti, kun heräsin leikkauksesta, huomasin, että on helpompi hengittää.”
“Sairastelin paljon viimeisen puoli vuotta ennen apupumpun saamista. Oli hengitysvaikeuksia ja muutenkin huono olo. Apupumppu korjasi kaiken. Heti, kun heräsin leikkauksesta, huomasin, että on helpompi hengittää”, Tervonen muistelee.
Nyt laitteen asentamisesta on kulunut viitisen vuotta ja Tervonen on käymässä Meilahdessa tarkastuskäynnillä. Apupumppu on toiminut mainiosti, eikä hänelle ole tulossa sydänsiirtoa.
Tällä hetkellä hän käy Helsingissä kaksi kertaa vuodessa kontrollissa. Toiset kaksi käyntiä hoituvat lähempänä kotipaikkaa Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Tervonen on ollut tyytyväinen sekä apupumppuun että hoitoon.
“Hoito on ollut sujuvaa, vaikka olen seikkailut Oulun ja HUSin välillä. Helsingissä on todella hyvä hoito, vaikka äkkiseltään tuntuisi, että tämä on iso laitos, paljon potilaita ja kiirettä riittää. Hyvin on pidetty huolta.”
Vaikka kunto ei ole aivan entisellään, Tervonen on edelleen aktiivinen liikkuja. Syksyllä käydään metsällä, kesällä golfataan ja kalastellaan. Saunaan tai uimaan apupumpun kanssa ei ole kuitenkaan asiaa, sillä sen ohjausyksikkö ja akut ovat herkkiä kostealle ja kuumalle, toisaalta myös kylmälle.
“Lensin tahdistimen jysäytyksestä maahan”
Ainoa vakava tilanne apupumpun asentamisen jälkeen sattui syksyllä 2022. Tervonen oli metsällä tutuissa maisemissa Raahessa, kun sydämeen tuli rytmihäiriö. Koska apupumpussa on niin sanottu iskevä tahdistin, se jysäytti sydämen uudelleen käyntiin.
“Tahdistimen tömäytys oli sen verran iso jysäys, että lensin sen voimasta maahan. Oulussa nähtiin etälaitteella, että sydän oli mennyt kammiovärinään. Tahdistin löi neljä kertaa. Minä istuin mättäällä ja odotin, mitä tapahtuu.”
"Sydän oli mennyt kammiovärinään. Tahdistin löi neljä kertaa. Minä istuin mättäällä ja odotin, mitä tapahtuu."
Tervonen sai soitettua pojalleen, joka osasi opastaa ambulanssin hakemaan miehen metsästä. Sen jälkeen ongelmia ei ole ollut.
Jos Tervonen makaa oikein hiljaa, hän kuulee apupumpun naksutuksen. Ulospäin ainoa merkki siitä on mukana kulkeva reppu. Siellä ovat apupumpun akut, jotka pitää muistaa vaihtaa aamuin illoin. 360 latauskerran jälkeen akut menevät vaihtoon.
Uusi sydän, uusi elämä
Podgoretskiillä elo apupumpun kanssa ei sujunut yhtä hyvin kuin Tervosella. Apupumpusta ihon läpi pumpun ohjausyksikköön kulkevan sähköjohdon ulostuloaukko tulehtui, joka puolestaan johti munuaisten vajaatoimintaan ja dialyysihoitoon. Olo oli sanalla sanoen surkea.
Alle vuosi apupumpun asennuksesta tuli kuitenkin toivottu uutinen: mies saisi uuden sydämen.
Podgoretskii oli juhlinut uutta vuotta puolison ja ystäväperheen kanssa mökillä. Kun puhelin muutama päivä myöhemmin soi, hän arvasi, mistä on kyse.
“Kysyivät, kuinka nopeasti pääsen Meilahden tornisairaalaan. Sanoin tulevani niin nopeasti kuin mahdollista. Tilasin taksin parinkymmenen kilometrin päähän Kuhmoisiin ja pakkasin nopeasti parranajovälineet sun muut mukaan. Runsaat pari tuntia myöhemmin olin Helsingissä.”
"Kysyivät, kuinka nopeasti pääsen sairaalaan. Sanoin tulevani niin nopeasti kuin mahdollista. Pari tuntia myöhemmin olin Helsingissä."
Seuraavana päivänä hänellä oli uusi sydän. Podgoretskii muistelee, että pari päivää leikkauksen jälkeen meni pökkyrässä. Tuju lääkitys sai näkemään hurjia unia ja näkyjä avaruudesta merenpohjaan.
Toipuminen eteni hitaammin kuin apupumpun asennuksen jälkeen, ja pari viikkoa leikkauksesta tuli takapakkia. Podgoretskii muistaa lähteneensä osastolla liikkeelle, kunnes heräsi yllättäin samaiselta osastolta, jossa oli ollut heti leikkauksen jälkeen.
Sydänpussi oli täyttynyt verellä. Kävi ilmi, että dialyysihoidossa uusi dialyysikatetri oli ohjautunut verisuonen ulkopuolelle. Sitä korjaamaan oli tarvittu uusi leikkaus.
Kuukauden sairaalassa olon jälkeen Podgoretskii kaipasi jo kotiin. Lääkärin ukaasi oli, että ennen kotiutusta on pystyttävä kävelemään omin jaloin. Lopulta se päivä koitti.
“Laite oli helpompi ymmärtää kuin toisen ihmisen sydän”
Podgoretskii on elänyt uuden sydämensä kanssa reilut neljä vuotta. Suurempia pulmia ei ole enää ilmennyt. Munuaisetkin ovat kuin ihmeen kaupalla toipuneet, eikä monta vuotta kestänyttä, elämää tahdittanutta dialyysia tarvita enää.
“Henkisesti uusi sydän oli isompi juttu kuin apupumppu. Oli helpompi ymmärtää ajatus sisälläni olevasta laitteesta kuin toisen ihmisen elimestä. Nykyisin en enää ajattele asiaa juurikaan, vaan kiitän sitä ihmistä. Onnettomuus oli ikävä hänelle, minulla oli hyvä säkä”, Podgoretskii kiittelee.
Siinä missä apupumppu rajoittaa elämää jonkin verran, uudelle sydämelle rajoituksia ei ole asetettu.
“Mitään ei ole kielletty. HUSissa sanoivat, että nyt sulla on uusi sydän, mene ja tee, mitä haluat!"
“Mitään ei ole kielletty. HUSissa sanoivat, että nyt sulla on uusi sydän, mene ja tee, mitä haluat! Muut vaivat, kuten kipeytynyt lonkka, ja ikä toki rajoittavat tekemisiä. En kuitenkaan halua uuteen leikkaukseen, sillä pelkään, että munuaiset ottaisivat siitä taas nokkiinsa. Dialyysiin en halua palata.”
Henkisesti Podgoretskii kokee muuttuneensa vuosien saatossa. Oli syynä sitten ikä tai sairastelu, arvot ovat pehmenneet. Kaikista tärkein on lopulta oma henki.
“Silloin, kun tilanne oli tukalin, mietin, että minulla on monta syytä jatkaa elämää. Hienot lapset ja lapsenlapset, läheiset ylipäätään. Puoliso on ollut mittaamaton tuki.”
Elämän tahti ylipäätään on rauhoittunut, eikä “samanlainen jonglööraus” enää onnistu kuin nuorena.
“Ennen tein kaiken mahdollisimman nopeasti. Nykyisin mietin, mihinkäs tässä on kiire. Mieluummin teen asiat rauhassa”, hän pohtii.
Yrittäjänä ikänsä toiminut mies tunnustaa, etteivät verot ole aina olleet suuressa suosiossa. Nyt tilanne on toinen.
“Kun näin miljoonia maksavia vehkeitä ennen sydänsiirtoa, mietin, että kyllä ne verorahat oikeaan paikkaan menevät. Hoitavat ihmiset ovat olleet viimeisen päälle mahtavia. Osaaminen on huippuluokkaa, rakettitiedettä.”
"Kyllä verorahat oikeaan paikkaan menevät. Osaaminen on huippuluokkaa, rakettitiedettä.”
Kaikki Suomen sydämensiirrot ja apupumppujen asennukset tehdään HUSissa
HUSin Sydän- ja keuhkokeskuksessa tehdään kaikki Suomen sydänsiirrot ja sydämen apupumppujen, eli vasemman kammion mekaanisten tukilaitteiden, asennukset. Vuodessa sydämen apupumppuja asennetaan noin 15–20. Tarve apupumpuille voisi olla 3–4 kertainen, jos tilannetta verrataan asukasmäärään suhteutettuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin tai Saksaan, arvioi professori, osastonylilääkäri Karl Lemström.
Hoitokäytännöt kuitenkin vaihtelevat eri puolilla Suomea. Lemströmin mukaan HUSissa olisi kuitenkin mahdollista tehdä toimenpiteitä enemmänkin.
Sydämen apupumppu sopii potilaalle, jolla on vaikea-asteinen vasemman kammion vajaatoiminta ja jolla sydämen oikea puoli toimii vielä riittävän hyvin. Apupumpun saavan potilaan kriteerit ovat samat kuin sydämensiirrossa.
Iäkkäälle potilaalle apupumppu on vaihtoehto sydänsiirrolle. Sydämen apupumppua voidaan käyttää myös siltana sydämensiirtoon, jos potilaalla ei ole enää aikaa odottaa. Apupumppu ei sovi henkilöille, joilla on sydänlihasta paksuntava sairaus tai pieni vasen kammio.
Aikuispotilaille tehdään vuodessa noin 20 sydämensiirtoa. Sydämensiirron voi tehdä potilaan kunto huomioiden minkä ikäiselle henkilölle tahansa, yläikäraja siirrossa on kuitenkin 65–70 vuotta. Apupumpun voi asentaa tätäkin vanhemmalle. Valtaosa sydämensiirron saaneista on 50–59-vuotiaita.
Näistä hoidoista sydänsiirto on paras vaihtoehto. Sen käyttöä rajoittaa riittämätön siirtosydänten tarjonta.
Apupumpun asentaminen ja sydämensiirto ovat suuria avosydänleikkauksia. Tehohoitoaika kestää parista päivästä pariin viikkoon, sairaalassaoloaika vaihtelee muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Toipumisaika riippuu siitä, kuinka sairas potilas on tai kuinka kriittisessä tilassa hän on ennen leikkausta.
Toimenpiteen tavoitteena on, että sydämen vajaatoimintaoireet olisivat mahdollisimman vähäiset ja että potilas pystyisi liikkumaan ja elämään mahdollisimman tavallista elämää. Apupumpun käyttö vaatii sopeutumista ja opettelua, mutta sairaalassa annetaan tarvittava opastus. Esimerkiksi apupumpun käyttöjohdon ulostulokohta täytyy pitää puhtaana, ja potilaan käyttää verenohennuslääkettä.
Sydänsiirron jälkeen on käytettävä hyljinnänestolääkkeitä koko elämän. Komplikaatioriskistä huolimatta potilaat ovat kuitenkin olleet tyytyväisiä siihen, kuinka kokonaisvaltaisesti elämänlaatu on molempien operaatioiden jälkeen parantunut.
Asiantuntijana osastonylilääkäri, professori Karl Lemström HUSin Sydän- ja keuhkokeskuksesta. Lemström koordinoi myös HUSin sydän- ja keuhkonsiirto- ja sydämen apupumpputoimintaa.
Haluatko kertoa oman tarinasi?
Etsimme uusia potilastarinoita julkaistavaksi HUSin verkkosivuilla. Jos kiinnostuit, laita meille viestiä osoitteeseen esh.viestinta@hus.fi. Pidätämme oikeuden päättää julkaistavista jutuista ja niiden aikatauluista.