Auto-onnettomuus oli viedä Riitta Aallon hengen – “En tiedä uskoiko kukaan, että selviäisin”
Rattijuoppo oli tuhota Riitta Aallon elämän, mutta lukuisten leikkausten ja komplikaatioiden jälkeen Aalto on palannut jaloilleen ja kirjaimellisesti takaisin hevosen selkään. Vakavan auto-onnettomuuden vuoksi takana on puoli vuotta sairaalassa ja vuosien kuntoutus, mutta Aalto ei ole katkera, vaan kiitollinen hoidosta ja huolenpidosta.
Onnettomuuden jälkeen luovuttaminen ei ollut Riitalle vaihtoehto.
Marraskuussa 2021 Riitta Aalto oli ollut työpaikkansa pikkujouluissa ja matkalla Helsingin Viikistä taksilla kotiin itäiseen Helsinkiin, kun rysähti. Hän oli poistunut juhlista hyvissä ajoin ennen puolta yötä, sillä seuraavana aamuna olisi lähtö ratsastamaan.
Oman sängyn ja tallin sijaan Aalto päätyi kuudeksi viikoksi teho-osastolle Meilahteen HUSin tornisairaalaan ja puoleksi vuodeksi osastohoitoon.
Hän ei itse muista onnettomuutta tai sitä seuranneita viikkoja juurikaan. Rattijuoppo oli törmännyt taksiin moottoritiellä ja Aalto oli rutistunut nokkakolarissa auton mukana.
Vaikka alkuun oli näyttänyt siltä, että pahimmalta katastrofilta vältyttiin, totuus valkeni pala palalta. Niskanikama ja sääriluu olivat murtuneet ja kyljessä oli sarjakylkimurtuma eli luita oli mennyt poikki pitkältä matkalta. Kylkiluiden sarjamurtuman vuoksi Aallolle kehittyi traumaattinen ilmarinta ja luut piti levyttää.
Pahiten onnettomuudessa olivat kärsineet Aallon vatsanseutu ja sisäelimet. Ensimmäiset viikot Aallon vatsaa pidettiin auki tehohoidossa eivätkä lääkäritkään tienneet mitä lopulta tulisi tapahtumaan.
“Elin omassa unimaailmassani, jossa sekoittuivat automatka, ratsastusleirit ja työmaailma koulussa. Ensimmäinen konkreettinen muistikuva minulla on jouluaatosta, kun perhe kävi sairaalassa luonani. Siinä vaiheessa olin ollut sairaalassa jo kuukauden.”
Teho-osastoaikana Aallolle tuli myös sepsis eli verenmyrkytys, keuhkokuume ja keuhkoveritulppa.
“En tiedä uskoiko kukaan, että selviäisin hengissä, vaikka puoliso toisin väittää. Keuhkoveritulppaa piti liuottaa samaan aikaan, kun vatsaan oli tehty useita leikkauksia ja haavat pitäisi saada umpeutumaan. Se oli todella raskasta aikaa etenkin perheelleni.”
Lukuisia leikkauksia ja pitkä kuntoutus
Vaikka yhtälö oli miltei mahdoton, nyt sitä on vaikea uskoa Aallon leikkiessä perheen koirien, Jedin ja Donnan kanssa pihalla.
Alkuun Aallolla ei liikkunut kuin sormet eikä hän hengitysputken takia pystynyt puhumaan. Puolison kanssa he kommunikoivat kuva- ja aakkoskorttien avulla, niin että Aalto naksautti suullaan oikean kirjaimen kohdalla.
“Se oli maanpäällinen helvetti tietyllä tapaa, kun mikään ei liiku eikä pysty puhumaan mitään. On aivan muiden armoilla.”
Puhe- ja liikuntakyky kuitenkin palautuivat pala palalta. Nyt takana on lähes kolme vuotta toipumista ja kuntoutusta. Viikkoihin kuuluu niin fysioterapiaa kuin psykoterapiaa, omia kuntosaliharjoitteita sekä pyöräilyä ja metsälenkkejä koirien kanssa.
Talvisin Aalto pulahtaa avantoon perheen omasta rannasta. Myös meditaatio ja hengitysharjoitukset ovat osa omasta hyvinvoinnista huolehtimista.
Aallon vatsaa on jouduttu operoimaan useita kertoja alun jälkeenkin ja toinen munuainen on jouduttu poistamaan. Viimeisin vatsaleikkaus tehtiin loppuvuodesta 2023. Myös silmähermo vaurioitui onnettomuudessa ja siitä johtunut silmäleikkaus oli puolestaan helmikuussa 2024. Se on toistaiseksi viimeinen tiedossa ollut operaatio onnettomuuden jäljiltä.
Aallon mukana on koko toipumisprosessin ajan kulkenut kirurgi Matti Tolonen, joka on tehnyt useimmat vatsan alueen leikkaukset Meilahdessa ja oli mukana myös viimeisessä Peijaksen sairaalassa tehdyssä leikkauksessa.
“Se, että on ollut yksi ja sama ammattilainen koko ajan matkassa on ollut todella upea juttu“, Aalto kiittelee.
Takaisin rakkaille ratsaille
Hevoset ovat olleet Aallolle, hänen puolisolleen Markolle ja heidän tyttärelleen Siirille rakas yhteinen harrastus. Ennen rysäystä pariskunta oli ollut Islannissa hevosvaelluksella.
Onnettomuuden jälkeen Aalto pelkäsi, että hevosharrastus olisi hänen osaltaan historiaa. Kun toimintaterapeutti sitten ehdotti Aallolle ratsastusterapiaa, hän otti tarjouksen ilolla vastaan.
Ratsastusterapiassa hevosella ratsastetaan ilman satulaa pelkkä huopa ihmisen ja eläimen välissä. Hevosen liikkeillä on rentouttava vaikutus ja ne auttavat ratsastajaa hahmottamaan kehoaan paremmin.
Terapia on muutakin kuin ratsastamista, kuten hevosen harjaamista ja hoitoa. Myös Aallolle ratsastusterapia on ollut tärkeää paitsi fyysisesti myös henkisesti.
“Vaikka vauhdikkaat maastolenkit ja esteet on täytynyt unohtaa, olen ratsastanut pienillä islanninhevosilla myös vapaa-ajalla paukkuliivit päällä. Se on ollut ihanaa.”
Elämä jatkuu
Onnettomuus on opettanut Aallon elämään hetkessä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tulevaa voisi suunnitella ja unelmoida. Tammikuussa 2025 koittaa tämän hetkisen suunnitelman mukaan paluu työelämään työkokeilun muodossa.
Onnettomuuden aiheuttamien vammojen vuoksi Aalto ei voi palata päivätyöhönsä yläkoulun kotitalousopettajaksi. Työkokeilun tavoitteena on selvittää miten ja mitä töitä hän kykenee jatkossa tekemään.
“Minulla on myös terveystiedon opettajan pätevyys ja opinto-ohjaajan työ kiinnostaa. Mutta työkykyä on katsottava päivä kerrallaan, kun sen aika on.”
Vaikka onnettomuus oli raju ja sen seuraukset kulkevat Aallon mukana loppuelämän, hän ei tunne katkeruutta. Kiitollisuutta sen sijaan sitäkin enemmän.
“Sairaalassa kaikki hoitajista lääkäreihin ja laitoshoitajiin kohtasivat minut niin hienosti.”
“Sairaalassa kaikki hoitajista lääkäreihin ja laitoshoitajiin kohtasivat minut niin hienosti. Kun en saanut syötyä oikein mitään, hoitaja toi suolakurkkuja, että pystyisitkö edes näitä syömään. Hoitajista tuli todella tärkeitä ihmisiä, kun ei voi muuta kuin maata.”
Myös oman puolison ja lasten sekä sisarusten tuki on ollut mittaamattoman arvokasta.
“Minulla on kaks teini-ikäistä lasta. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kammeta itsensä takaisin elävien kirjoihin. Luovuttaa ei voinut eikä voi.“
Perhe sai myös mitä parhaimman muistutuksen elämän jatkumisesta talvella 2024, kun Aallosta ja hänen puolisostaan Markosta tuli isovanhempia.
“Pieni Heini on meidän kaikkien aarre ja on erityisen ihanaa seurata läheltä pienen ihmisen elämää, kasvamista ja kehittymistä.”
Traumatiimi hoitaa vuosittain noin 700 potilasta
HUSissa on erityinen traumatiimi. Se hälytetään kokoon hoitamaan potilasta vakavan onnettomuuden sattuessa. Jokaisella tiimin jäsenellä on oma roolinsa. Moniammatillista traumatiimiä johtaa traumatologi. Tilanteen niin vaatiessa otetaan mukaan myös muiden erikoisalojen osaajia, kuten vatsaelinkirurgi, verisuonikirurgi, sydän- ja thoraxkirurgi, käsikirurgi tai neurokirurgi. On tärkeää, että erikoisalojen välinen yhteistyö toimii hyvin.
Vammat luokitellaan tylppiin ja teräviin vammoihin. Tylppiä vammoja tulee esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa ja putoamisissa. Teräviksi vammoiksi kutsutaan muun muassa puukotuksen tai ampumisen seurauksena tullutta vammaa.
HUSin traumatiimi hoitaa noin 700 potilasta vuosittain.
HUSin Siltasairaalassa toimii maailmanlaajuisestikin hyvin poikkeuksellinen RAPTOR-sali, jossa voidaan hoitaa ja tutkia vaikeasti vammautuneita potilaita liikuttamatta heitä. RAPTOR-salin merkittävin hyöty on nopeampi diagnostiikka ja hoitoonpääsy, koska potilassiirtoihin ei kulu aikaa. Kriittisesti sairasta potilasta ei tarvitse kuljettaa ensin shokkihuoneesta kuvattavaksi ja sieltä taas eteenpäin – potilas pysyy paikallaan ja tiimit sekä välineistö ympärillä vaihtuvat. Nopeampi ja tarkempi diagnostiikka mahdollistaa entistä tarkemman hoitosuunnitelman teon. Vielä vuonna 2021 toimittiin kahdessa eri sairaalassa, Meilahdessa ja Töölössä.
Vaikeasti vammautuneen, pitkään sairaalahoidossa olevan potilaan hoidossa on keskeisen tärkeää, että yksi hoitava kirurgi koordinoi hoitopäätöksiä sekä kommunikoi potilaan ja omaisten kanssa.
Asiantuntijana lääketieteen tohtori, vatsaelinkirurgian erikoislääkäri Matti Tolonen
Haluatko kertoa oman tarinasi?
Etsimme uusia potilastarinoita julkaistavaksi HUSin verkkosivuilla. Jos kiinnostuit, laita meille viestiä osoitteeseen esh.viestinta@hus.fi. Pidätämme oikeuden päättää julkaistavista jutuista ja niiden aikatauluista.