Hoitotyön kliininen asiantuntija Kirsi Lindfors työskentelee HYKSin lasten ja nuorten sairauksien tulosyksikössä ja tekee väitöskirjaa perehdytyksestä. Kiinnostus aiheeseen tuli oman työn kautta uusia hoitajia perehdyttäessä. Perehdytystä ei tule kuitenkaan sekoittaa mentorointiin.
“Perehdytys on kliinisten taitojen ja toimintatapojen oppimista, mentorointi hoitotyössä taas sairaanhoitajan ammattiin kasvamista”, Lindfors kertoo.
Lasten ja nuorten sairauksien tulosyksikössä uudelle hoitajalle nimetään perehdyttäjä tai perehdyttäjäpari. Perehdytyksellä varmistetaan, että uusi hoitaja on saanut tarpeelliset tiedot ja taidot.
“Meiltä puuttuu vielä sellainen käytäntö, että perehdytysjakson jälkeen uusi hoitaja voisi valita mentorikseen kokeneemman hoitajan omasta työyhteisöstään. Mentori olisi roolimalli, joka kulkisi uuden työntekijän rinnalla ensimmäisen työvuoden loppuun”, Lindfors pohtii.
Tutkimuksessa hän totesi, että vain neljä prosenttia HYKS-alueen uusista työntekijöistä sai oman mentorin perehdytysjakson jälkeen.
“Vastuu voi yllättää. Moni kokee jäävänsä yksin perehdytysjakson jälkeen. Meillä ei ole enää varaa menettää yhtään hoitajaa, vaan heidät on kyettävä saattamaan turvallisesti ammattiinsa.”
“Omassa tulosyksikössämme olemme miettineet, miten tukea uusia hoitajia työuransa alussa. Vuonna 2019 rekrytoimme ylihoitaja Petra Marjamaan kanssa hänen alueeltaan muutamia mentori–aktoripareja”, Lindfors kertoo.
Vähentää kuormitusta ja lisää yhteisöllisyyttä
Mentorointi vähentää työssä koettua kuormitusta. Tutkimusten mukaan mentorointisuhteet vähentävät työyhteisön hankaluuksia ja lisäävät sisäistä luottamusta.
Perehdytys on pakollista, mutta mentorointi perustuu aina vapaaehtoisuuteen.
“Mentorointi on ammatillisen kasvamisen työkalu, jonka voi tarvittaessa ottaa käyttöön”, Lindfors tähdentää.
HUSilla verkossa on omat mentorointiin liittyvät sivut, josta löytyy lisätietoa aiheesta.