Aikuispotilailla tyypin 1 diabeteksen yleisin hoitomuoto on monipistoshoito tai insuliinipumppu, jota potilas säätää itse. Diabetesta sairastavan potilaan on arvioitu tekevän yli 40 hoitopäätöstä päivässä.

Näillä hoitomuodoilla tyypin 1 diabetesta sairastava potilas jää pois työelämästä keskimäärin 54-vuotiaana diabetekseen liittyvien lisäsairauksien vuoksi. Työikäisten diabetespotilaiden kuolleisuus on lähes nelinkertainen muuhun väestöön verrattuna. 

Olemme epäonnistuneet hoidossa, sillä potilaille olisi tarjolla toimivampi ja potilasystävällisempi hoitomuoto: insuliinia annosteleva älypumppu.

Älypumppu on ylivertaisesti paras hoitomuoto

Ensimmäiset älypumput tulivat käyttöön vuonna 2018. Älypumput annostelevat insuliinia tiheästi perustuen glukoosisensorin arvoihin, ennusteisiin ja kokonaisinsuliinin määrään. 

Tutkimusnäyttö älypumpuista on jo ylivertaista verrattuna tavanomaisiin diabeteksen hoitomuotoihin. Hoidon on myös todettu olevan kustannusvaikuttavaa. Älypumput ovat silti aikuispotilailla vielä harvinaisuus: arvioilta vain noin 10 prosenttia potilaista saa sen käyttöönsä. 

Säästäminen älypumpuista on lyhytnäköistä

Perusteet sille miksi potilaat eivät saa älypumppua ovat moninaiset ja vaihtelevat hyvinvointialueelta toiselle; yhdellä hyvinvointialueella potilaita vaaditaan osoittamaan sopivuutensa hoitoon motivaatiokirjeellä, toisella yli 35-vuotiaille aloitetaan älypumpun sijaan tavallinen pumppu ja kolmannella vaativaa fyysistä työtä tekevä ja monipistohoidolla joka yö insuliinia pistämään heräävää ei oteta edes älypumppuarvioon. 

Miksi näin?

Hyvinvointialueiden rahoitusmalli ei tällä hetkellä kannusta hoitamaan potilaita pitkällä aikavälillä kustannustehokkaasti. Hoitovälinejakelu on ongelmissa, kun älypumppuhoidon välineet maksavat kolme kertaa enemmän kuin monipistoshoito. Erikoissairaanhoito säästää, kun diabetekseen liittyvät erikoissairaanhoidossa hoidettavat sairaudet vähenevät älypumppuhoidon myötä, mutta hyvinvointialueiden budjeteissa tämä säästö ei näy.

Älypumput takaavat lapsille terveemmän tulevaisuuden

Lasten älypumppututkimusta tekevä tutkimusryhmämme, Childhood Diabetes Helsinki, on osoittanut jo pienten lasten älypumppuhoidon olevan ylivoimaista verrattuna muihin diabeteksen hoitomuotoihin. Lapsipotilaista noin 80 prosenttia käyttää älypumppua. Pian alkavan vastasairastuneiden älypumppututkimuksen myötä luku tulee nousemaan lähelle 100 prosenttia lähivuosina. 

Nykyisen syntyvyyden laskun aikana meidän tehtävänämme on saattaa aikuisuuteen terveitä ihmisiä, joiden työura tai elämä ei keskeydy diabeteksen vuoksi ennenaikaisesti - se lienee yhteiskunnan kannalta sitä kustannusvaikuttavinta hoitoa. 

Toivon samaa sitoutumista myös aikuispotilaiden hoitoon; älypumppuhoidon tulee olla oletus, ei poikkeus, kaikille tyypin 1 diabetesta sairastaville - iästä tai asuinpaikasta riippumatta.

Lue tästä jutusta viisi tärkeää vinkkiä itsehoitolääkkeiden turvalliseen käyttöön.

Mäntsälässä sijaitsevassa HUSin Ohkolan sairaalassa on tehty viime vuosina noin 20 mielentilatutkimusta vuodessa. Vuonna 2026 tutkimusten määrä tullaan nostamaan 32:een. Jatkossa tavoitteena on 35 tutkimusta vuodessa. Tämä tulee olemaan noin kolmannes Suomessa vuosittain tehdyistä mielentilatutkimuksista. 

”Syy, miksi nostamme näiden mielentilatutkimusten määrää, on luonnollisesti lisääntynyt kysyntä. Yliopistosairaalana haluamme samalla myös kehittää oikeuspsykiatrisia palveluitamme ja osaamistamme, etenkin oikeuspsykiatristen potilaiden hoitopolun tehostamista”, toteaa Psykoosien ja oikeuspsykiatrian linjan ylilääkäri Joni Liskola HUSin Psykiatrialta. 

Ongelmaksi mielentilatutkimuksiin jonottamisessa muodostuu yleensä se, että mitä pidempi aika rikoksen tekemisestä kuluu, sitä vaikeampaa on jäljittää, mikä tutkittavan mielentila oli rikoksen tekohetkellä. 

”Pitkäksi venyvä vapaudenmenetysaika ennen mielentilatutkimukseen pääsyä aiheuttaa myös haasteita. Jonotusajat ovat voineet venyä jopa puolesta vuodesta vuoteen, jolloin tutkittavien asiat eivät usein myöskään etene”, Liskola kertoo. 

Mielentilatilatutkimuksilla pitkä historia

Mielentilatutkimuksia on tehty Suomessa 1950-luvun puolivälistä lähtien. Niiden tarkoitus on ottaa kantaa siihen, onko rikoksesta epäilty tai syytetty syyntakeinen rikoksen tekohetkellä sekä selvittää hänen hoidon tarpeensa tutkimuksen päättyessä.

HUSissa on pitkä historia mielentilatutkimusten tekemisestä. Ne aloitettiin aikoinaan Lapinlahden sairaalassa vuonna 1972 silloisella Hyksin Psykiatrian klinikalla. Lapinlahdesta toiminta siirtyi Psykiatriakeskukseen Töölöön vuonna 2006, josta toiminta keskitettiin Ohkolan sairaalaan vuonna 2009.

Miten mielentilatutkimus tehdään?

Tutkimuksesta päättää se tuomioistuin, jossa tutkittavan tekemä rikos on käsittelyssä. Yleisimmät syyt mielentilatutkimukseen määrättyjen syytteenalaisuuteen ovat erilaiset väkivaltarikokset.

Mielentilatutkimukseen Ohkolan sairaalaan saapuvat ovat täysi-ikäisiä ja vanhimmat heistä voivat olla yli 70-vuotiaita. 

Tutkittava tuodaan mielentilatutkimukseen useimmiten vankilasta, mutta osa tulee tutkimukseen myös vapaalta jalalta. Osa tutkittavista haluaa päästä tutkimukseen, osa vastustaa sitä. 

”Mielentilatutkimus on kokonaisvaltainen tutkimus, jossa suljetun osastoseurannan aikana kartoitetaan perusteellisesti tutkittavan elämänhistoria ja psykiatrinen diagnostiikka pitäen sisällään persoonallisuuden kehityksen ja sen mahdolliset häiriöt”, Liskola sanoo. 

Mielentilatutkimus on kattava psyykkisen ja fyysisen terveyden kartoitus

Syytteessä olevasta henkilöstä pyritään saamaan tietoa häntä itseään haastattelemalla sekä seuraamalla hänen toimintaansa ja olemustaan viikkoja kestävän tutkimusjakson aikana. Mielentilatutkittavasta tehdään päivittäin paljon havaintoja ja ne kirjataan tutkittavan tietoihin. 

”Lääkärin ja vastuuhoitajan lisäksi psykologin tutkimukset ja sosiaalityöntekijän sosioekonomiset tilanneselvitykset täydentävät tutkittavan kokonaistilanteen hahmottamista”, Liskola kertoo. 

Lisätietoa tutkittavasta saadaan myös julkishallinnon arkistoista, joita hänestä voidaan kerätä Terveyden ja hyvinvointilaitoksen (THL) toimeksiantona. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi poliisin esitutkintamateriaalit sekä erilaiset lääkärintodistukset ja sairauskertomukset. Tärkeä osa tutkimusta on tutkittavan lähipiirin ja omaisten haastattelut, joihin kuitenkin tarvitaan tutkittavan lupa. 

Mielentilatutkimukseen kuuluu myös tarkka fyysisen terveydentilan tutkimus. Jotkut neurologiset ja aineenvaihduntaan liittyvät sairaudet voivat vaikuttaa aivojen psyykkiseen toimintaan. Tutkittavan aivojen toimintaa tutkitaan aivosähkökäyrätutkimuksen ja magneettikerroskuvauksen avulla. 

Usein tarvitaan myös perusteellisia neurologin ja neuropsykologin tutkimuksia ja jopa kromosomianalyysia ja geneettisiä tutkimuksia. Ne saattavat selventää poikkeavuuksia, jotka aiheuttavat käyttäytymisen häiriöitä ja lisäävät psyykkisen sairauden ja rikollisen toiminnan riskiä. 

Tutkittavan päihteidenkäytön historia ja nykytilanne pyritään selvittämään myös mahdollisimman kattavasti.

Riittävän pitkä tutkimus tärkeä syytetyn oikeusturvan kannalta

Käytännöt mielentilatutkimuksissa toteutustavoissa ja kestoissa vaihtelevat maittain. 

”Suomessa mielentilatutkimus kestää noin kaksi kuukautta, johon THL voi tarvittaessa myöntää lisäaikaa”, Liskola toteaa.

Riittävän pitkäkestoinen tutkimus varmistaa sen, ettei tutkittava pysty peittämään oireitaan väliaikaisesti. Tämä on tutkittavan oikeusturvan kannalta tärkeää, jotta havainnointi on pitkäjänteistä ja tulos olisi luotettava. 

Mitä mielentilatutkimuksessa saadaan selville?

Mielentilatutkimus on asiantuntijalausunto THL:lle, joka lopulta antaa tuomioistuimelle suosituksen syyntakeisuudesta. Luokittelu on peräisin vuodelta 1889 säädetystä rikoslaista, jonka psyykkisesti sairaita koskevat erityissäädökset ovat edelleenkin voimassa. Luokittelu on kolmijakoinen:

1.    ymmärrystä vailla oleva eli henkilö on rikosoikeudellisesti syyntakeeton
2.    täyttä ymmärrystä vailla oleva eli rikosoikeudellisesti alentuneesti syyntakeinen ja
3.    täydessä ymmärryksessä oleva eli rikosoikeudellisesti syyntakeinen.

Syyntakeista rikoksentekijää rankaistaan rikoslain mukaisesti. Syyntakeettomia ei tuomita oikeudessa, ja suurin osa heistä on tahdosta riippumattoman psykiatrisen sairaalahoidon tarpeessa. 

”Toisinaan, etenkin jos tutkimusta on joutunut odottamaan kauan, on mahdollista, että hoidon tarve on väistynyt tutkimuksen päättyessä”, Liskola sanoo. 

Alentuneesti syyntakeisen rangaistus voi olla tavanomaista lyhyempi, mutta on oikeuden päätös, kuinka paljon tälle annetaan painoarvoa. 

Mediassa uutisoidaan mielentilatutkimusten tuloksista usein rikostuomioiden yhteydessä.

”Karkeasti voidaan todeta, että noin kolmasosa mielentilatutkittavista henkilöistä ovat syyntakeettomia”, Liskola kertoo.

Pelkkä diagnoosi tai päihtymys ei poista syyntakeisuutta

Vaikka syytetyllä tai rikoksesta epäilyllä olisi diagnoosi mielisairaudesta tai vakavasta mielenterveyden häiriöstä, kuten esimerkiksi skitsofreniasta, ei se automaattisesti tee häntä syyntakeettomaksi. Skitsofreniaa sairastava henkilö voi tehdä harkitun rikoksen, josta seuraa rikosoikeudellinen tuomio, mikäli hoidon tarvetta ei ole tutkimuksen päättyessä. 

Alkoholin ja huumeiden käyttö on monilla rikoksen tekijöillä myös yleistä. Itse aiheutetun päihtymyksen ei lähtökohtaisesti katsota alentavan syyntakeisuutta.  Mielenterveyden häiriöillä pitää olla syy-yhteys juuri tuomioistuinkäsittelyssä olevaan rikolliseen tekoon, jotta syyntakeettomuus olisi vaihtoehto. Juuri tämän selvittäminen vaatii erityistä ammattitaitoa ja osaamista. Siksi tutkimukset on keskitetty Suomessa vain muutamaan sairaalaan.  

Tutkimuksen tuloksena tutkittava voi päätyä potilaaksi 

Syyntakeettomiksi todetuilla henkilöillä yleisimpiä diagnooseja ovat psykoosisairaudet, kuten skitsofrenia ja harhaluuloisuushäiriö sekä muut näihin verrattavat mielisairaudet kuten kaksisuuntainen mielialahäiriö, sekä muistisairaudet. 

Mielentilatutkimuksen loppuvaiheessa arvioidaan, tarvitseeko henkilö psykiatrista ja tahdosta riippumatonta mielenterveyslain mukaista hoitoa. Tutkittavasta saattaa siis tulla potilas tutkimuksen päättyessä ja hänen hoitonsa jatkuu Ohkolan sairaalassa tai muussa psykiatrisessa sairaalassa oikeuspsykiatrisena potilaana. Tahdosta riippumaton hoidon tarve arvioidaan oikeuspsykiatrisilla potilailla kuuden kuukauden välein.

Oikeuspsykiatrinen kuntoutus voi kestää vuosia

Oikeuspsykiatriassa potilaiden hoidon on oltava korostuneen strukturoitua, toiminnallista ja kuntoutuksellista. Hoito on usein pitkäkestoista ja paluu sairaalan ulkopuolelle on usein valvottua ja ohjattua.

”Oikeuspsykiatrinen kuntoutus voi kestää jopa vuosia ja siinä ovat käytössä samat työvälineet ja hoitomenetelmät kuin muidenkin potilaiden kohdalla”, Liskola toteaa.

Skitsofrenia on yleisin diagnoosi niillä potilailla, jotka hyötyvät Ohkolan sairaalassa toteutettavasta laitoskuntouksesta. Toiminnallinen kuntoutus, asumisvalmennus ja arjen elämäntaitojen opettelu kuuluu laitoskuntoukseen.

Ohkolan sairaalassa tehdään myös tieteellistä tutkimusta ja se toimii koulutussairaalana, joka tarjoaa tuleville erikoislääkäreille koulutusta oikeuspsykiatrian alalla.

Mielentilatutkimuksia tehdään Suomessa Ohkolan sairaalan lisäksi Vanhan Vaasan sairaalassa, Niuvanniemen sairaalassa, psykiatrisessa vankisairaalassa Turussa ja Vantaalla sekä Tampereen oikeuspsykiatrian yksikössä.

Miksi lapsille ja nuorille tulee rasitusmurtumia? 

Rasitusmurtumia tulee herkimmin kasvupyrähdyksen aikana. Tyypillisesti rasitusmurtumia tulee kymmenen ikävuoden jälkeen silloin, kun nuoren kasvu on nopeaa ja harjoitusmääriä on paljon. Rasitusmurtumia on hieman enemmän tytöillä kuin pojilla.  

”Riskiä saada rasitusmurtuma lisäävät liian vähäinen uni ja lepo sekä D-vitamiinin saanti, pieni painoindeksi, henkinen kuormitus ja heikko ravitsemus. Myös aiempi rasitusmurtuma lisää riskiä saada rasitusmurtuma uudelleen”, Matti Ahonen kertoo.

Jos ohjattua harjoittelua kertyy yli 15 tuntia viikossa tai liikuntaa on hyvin vähän, rasitusmurtuman todennäköisyys kasvaa. Lisäksi varhainen erikoistuminen yhteen lajiin ja harjoittelu ympäri vuoden ilman taukoja lisäävät rasitusmurtumien riskiä.

Mene lääkäriin, jos kipu on jatkunut yli kaksi viikkoa

Suurin osa kasvuikäisten rasitusmurtumista esiintyy alaselässä. Tämän lisäksi rasitusmurtumia on alaraajojen luissa kuten säärissä ja jalkapöydässä. 

Rasitusmurtuman tunnistaa siitä, että kipu tulee vähitellen ja kasvaa rasituksen lisääntyessä. Pysähtyessä kipu helpottuu, mutta liikkeelle lähtiessä kipu palaa.  

”Rasitusmurtuman keskeisin oire on pistävä, tarkasti paikallistettava kipu, joka tyypillisesti pahenee liikkuessa.  Lääkäriin kannattaa hakeutua, jos kipu on jatkunut yli kaksi viikkoa”, Ahonen ohjeistaa.

Miten rasitusmurtumia tutkitaan? 

Kun lapsi tai nuori tulee lääkärin vastaanotolle, lääkärin kanssa käydään ensin yhdessä läpi oireet; missä ja milloin kipu tuntuu. Sen jälkeen lääkäri testaa liikeratoja ja liikkuvuutta, tutkii kipualuetta painelemalla ja kopauttelemalla sekä arvioi selän tai alaraajojen linjauksia. 

Tarvittaessa potilaasta otetaan röntgen- tai magneettikuva. Aina kuvantamistutkimukset eivät ole tarpeen.

”Nuori tulee usein uudelleen lääkärin vastaanotolle 6–8 viikon jälkeen rasitusmurtuman toteamisesta. Käynnillä varmistamme, että paraneminen on alkanut”, Ahonen kertoo. 

Urheilutauko ja kuntoutus fysioterapeutin johdolla 

Rasitusmurtuman tärkein hoito on lepo ja rasituksen välttäminen. 

Selän rasitusmurtumissa urheilutauko kestää yleensä 3–4 kuukautta. Alaraajojen rasitusmurtuman hoidossa urheilutauko on hieman lyhyempi, noin 2–3 kuukautta.  

Urheilemaan ei kannata palata liian aikaisin, sillä silloin rasitusmurtuma saattaa uusiutua.

Fysioterapeutin vastaanotolla saa vinkkejä venyttely- ja lihasharjoituksiin. Lopputarkastusta ei useimmiten tarvita ja urheilun pariin voi palata, kun kipu on poissa ja aikaa on kulunut riittävästi.

Rasitusmurtuminen ennuste on oikein hoidettuna erinomainen

Varhaisessa vaiheessa toteutettu tauko urheiluun tuo parhaan tuloksen. Täydellistä urheilun lopettamista tarvitaan harvoin ja kirurgistakin hoitoa vain poikkeustapauksissa. 

Rasitusmurtumien hoidossa tulisi kiinnittää huomiota hoidon lisäksi vammojen syihin ja ehkäisyyn, kuten liikunnan monipuolisuuteen, riittävään lepoon ja ravitsemukseen. 

Jos nuori harrastaa esimerkiksi joukkueurheilua, voi valmentajan, fysioterapeutin tai lääkärin kanssa keskustella, miten voi osallistua harjoituksiin.  

”Lähes kaikki pääsevät palaamaan takaisin harrastuksensa pariin, kun rasitusmurtuma on parantunut. Tarvitaan vain aikaa ja malttia toipumiseen”, Ahonen sanoo.

Mikäli unettomuus on pitkäkestoista (yli 3kk) ja koet sen haittaavan toimintakykyäsi ja elämänlaatuasi, älä epäröi hakea apua. Unettomuusoireen taustalla saattaa olla myös jokin toinen unihäiriö tai sairaus, joka on tärkeää selvittää ja hoitaa asianmukaisesti. 

Unettomuushäiriön paras ja ensisijainen hoito on unettomuuden kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT-I). Ota yhteyttä perusterveydenhuoltoon eli esimerkiksi terveysasemalle, työterveyshuoltoon tai yksityiselle lääkäriasemalle.

Kohdunkaulasyöpää on seulottu jo 1960-luvulta alkaen ja rintasyöpää 1980-luvulta lähtien. Viimeisimpänä mukaan tuli vuonna 2022 suolistosyövän seulonta. 

Kohdunkaulasyövän seulonnan on laskettu estävän noin 80 prosenttia kohdunkaulasyövistä. Kohdunkaulasyöpiä todetaan nykyään vuosittain noin 200 ja sairauteen kuolee vuosittain noin 50 naista. 

Myös rintasyövän seulonnan on tutkimuksissa todettu vähentävän kuolleisuutta. 

Koska suolistosyövän seulonta on Suomessa alkanut vasta muutama vuosi sitten, ei sen osalta vielä ole saatavilla vastaavaa tutkimusnäyttöä. Vuonna 2023 Suomessa todettiin yli 4500 uutta suolistosyöpää ja sairauteen kuoli noin 1500 henkilöä. Suolistosyöpä on yleistynyt 1960-luvulta lähtien.

Syöpäseulontojen tavoite on löytää syöpä mahdollisimman varhain, jolloin sen hoitaminen on helpompaa ja potilaan ennuste parempi kuin pitkälle edenneessä sairaudessa.

Kohdunkaulasyöpä koskettaa myös nuoria

Useista muista syövistä poiketen kohdunkaulasyöpää todetaan nuorillakin naisilla ja sairaus alkaa yleistyä jo 30 ikävuoden jälkeen. Alle 30-vuotiailla sairaus on harvinainen.

Kohdunkaulasyövän tärkein yksittäinen taustatekijä on papilloomaviruksen aiheuttama pitkittynyt HPV-tartunta. Papilloomavirus tarttuu pääasiassa sukupuoliteitse ja se on hyvin yleinen ja lähes aina oireeton.

“HPV-tartunta saadaan yleensä muutaman vuoden sisään yhdyntöjen aloittamisesta ja nuorilla naisilla se on yleisimmillään. Tämän vuoksi myös kohdunkaulasyöpä on nuorten naisten tauti ja sitä esiintyy eniten 30–40-vuotiailla”, apulaisylilääkäri Annu Heinonen kertoo.

Kohdunkaulasyöpä voi olla pitkään oireeton. Kohdunkaulasyöpä kehittyy hitaasti, joten esiasteet löydetään seulonnoissa lähes aina ennen kuin ne ehtivät kehittyä syöväksi. Mutta jos seulontoja jättää väliin, voi sairaus ehtiä etenemään pitkälle ennen kuin se huomataan. 

“Kohdunkaulasyöpä löytyy useimmiten hyvin varhaisessa vaiheessa eli pienenä paikallisena muutoksena. Näin ei kuitenkaan valitettavasti aina ole ja levinnyttäkin kohdunkaulasyöpää edelleen esiintyy”, Heinonen kertoo.

Kohdunkaulasyöpä on usein oireeton melko pitkään ja mahdolliset oireet voivat olla epämääräisiä.  

“Joskus oireena voi olla yhdynnän jälkeisiä vuotoja ja tiputteluvuotoa.”

Kohdunkaulasyövän seulonnan avulla vältetään 250 syöpäkuolemaa joka vuosi

Joka kolmannelta kohdunkaulasyövän seulontaan osallistuvalta löytyy vähintään kerran seurantaa vaativa poikkeava seulontalöydös. Seulonnassa todetaan joka vuosi yli 600 esiastetta tai varhaisvaiheen syöpää, jotka voidaan seulonnan ansiosta hoitaa ajoissa. Tämän ansiosta vältetään yli 250 syöpäkuolemaa vuosittain.

Suomessa alettiin vuonna 2013 antamaan kuudesluokkalaisille tytöille papilloomavirukselta suojaavaa HPV-rokotetta. Nykyään rokotetta tarjotaan kaikille 10–12-vuotiaille sukupuolesta riippumatta, mutta rokotteen kattavuus ei vielä ole Suomessa riittävän korkea.

“HPV-rokote ehkäisee tehokkaasti kohdunkaulasyövän esiasteita ja syöpää. Rokotteiden arvioidaan estävän noin yhdeksän syöpää kymmenestä”, Heinonen toteaa.

Seulontaan kannattaa kuitenkin osallistua, vaikka olisi rokotteen ottanut.

Suolistosyövän seulonta ennaltaehkäisee syöpiä

Myös suolistosyövän kohdalla sairauden aikainen löytyminen on ratkaisevaa potilaan ennusteen kannalta. Jos syöpä on ehtinyt levitä, on ennuste huomattavasti huonompi kuin paikallisessa sairaudessa. 

Ylilääkäri Perttu Arkkila kertoo, että vaikka varsinaista tutkimusnäyttöä seulonnan vaikuttavuudesta Suomessa ei vielä ole saatavilla, voi nyt jo sanoa, että seulonta on tuottanut tulosta.

“Henkilöiltä, joilta on seulontanäytteestä löytynyt verta, löytyy tähystyksessä syöpä viideltä prosentilta ja polyyppi yli 60 prosentilta. Seulonnan ansiosta syövät ja esiasteet löytyvät aikaisin.”

Tähystyksessä mahdolliset polyypit voidaan poistaa, mikä ennalta ehkäisee syövän syntymisen.

Suolistosyövän taustalla ovat usein elintavat

Suolistosyövällä tarkoitetaan paksu- ja peräsuolen syöpiä ja se on suomalaisten kolmanneksi yleisin syöpä. Sairaus on viime vuosikymmeninä yleistynyt.

“Tässä on hyvin todennäköisesti taustalla elintavat. Suolistosyövän riskiä nostaa vähän kuituja ja paljon punaista lihaa ja lihajalosteita sisältävä ruokavalio, alkoholinkäyttö, tupakointi, ylipaino ja vähäinen liikunta”, Arkkila kertoo.

Koska suolistosyöpä on yleistynyt ja koska tutkimusnäyttö kertoo, että useimmat suolistosyövät kehittyvät alun perin hyvänlaatuisista polyypeista, oli seulonnan aloittamiselle hyvät perusteet. Suolistosyöpä kehittyy useimmiten hitaasti useiden vuosien aikana.

“Seulontaan on tärkeää osallistua joka kerta, kun kutsun saa. Vaikka ensimmäisellä seulontakerralla näytteestä ei olisi löytynyt verta, voi muutoksia ilmaantua myöhemmin.”

Suolistosyövän seulontanäytteen ottaminen on helppoa

Suolistosyövän seulonta perustuu kotona ulosteesta otettavaan näytteeseen, josta laboratoriossa etsitään verta. Verta näytteestä löytyy noin neljältä sadasta seulontaan osallistuneelta, mutta useimmiten verenvuoto johtuu muusta syystä kuin syövästä tai sen esiasteesta. 

Vuodon syy on aina kuitenkin selvitettävä ja useimmiten näissä tapauksissa tehdään paksusuolen tähystys. 

Seulontanäytteen ottaminen on helppoa, eikä vaadi ennakkovalmisteluja, mikä tekee siitä hyvän tavan toteuttaa joukkoseulonta. 

“Seulontanäytteen avulla tähystykset voidaan kohdentaa heille, joiden näytteestä löytyy verta. Näin saamme parhaalla mahdollisella tavalla esiin merkittävät löydökset”, Arkkila sanoo.

Suolistosyövän seulonta laajenee asteittain

Suolistosyövän seulonta laajenee jatkossa asteittain kattamaan kaikki 56–74-vuotiaat. 

“Seulottavat ikäluokat on päätetty sen perusteella, missä iässä suolistosyöpään todennäköisimmin sairastutaan”, Arkkila kertoo.

Suolistosyöpään voi kuitenkin sairastua nuorempanakin ja sairaus on yleistynyt myös nuoremmissa ikäluokissa.  

Suolistosyövän oireita ovat esimerkiksi uusi muutos vatsan toiminnassa, kuten ummetus tai ripuli, selittämätön painonlasku ja verenvuoto peräaukosta tai mustat ulosteet.

“Jos oireita tulee, on syytä olla yhteydessä lääkäriin, vaikka olisikin nuorempi tai juuri osallistunut seulontaan”, Arkkila toteaa.

Artikkelia varten on haastateltu myös osastonlääkäri Tuomas Mäntylää ja laboratoriohoitaja ja papakoordinaattori Susanna Ihalaista. Lähteenä on käytetty Syöpärekisterin sivustoa www.syöpärekisteri.fi. 

Imetyksen sujuminen, rintatulehdus, vauvan pesut, oma jaksaminen. Kun vauva on vihdoin käsivarsilla, on uutta opeteltavaa paljon. Hormonien jyllätessä osa tiedosta menee helposti ohi ja mieleen hiipii ajatus: osaanko, pärjäänkö, uskallanko lähteä kotiin?

Ongelma: Tuoreilla perheillä on valtava tiedontarve, mutta kaikki tieto ei jää heti mieleen

Tuoreilla perheillä tuen ja tiedon tarve on usein suuri. Kätilö, imetyskoordinaattori Paula Syrjälä tuntee hyvin perheiden huolet. Erityisesti ensimmäisen lapsen kanssa kaikki on uutta. Pää saattaa olla aluksi vähän pyörällä, eikä kaikkea pysty omaksumaan yhdellä kerralla.

“Raskausaikana huomio keskittyy synnytykseen, ja monet arjen kysymykset jäävät taka-alalle”, Syrjälä sanoo.

HUSin synnytyssairaaloissa saa aina ennen kotiutumista henkilökohtaista ohjausta esimerkiksi imetykseen ja vauvanhoitoon. Perheiden apuna on myös Vauvamatkalla-digihoitopolku, josta löytyy paljon hyvää tietoa raskausajasta ja vauva-arjesta.

Sairaalasta kotiutumisen jälkeen perheille voidaan varata aikoja synnyttäneiden vastaanotolle, esimerkiksi imetysohjaukseen tai kotikäynnille. Kotoutumisen jälkeen tukea saa myös esimerkiksi neuvolasta.

Naistenklinikalla ja Espoon sairaalassa alkoi vuonna 2023 ryhmäohjaus, joka kulki aluksi nimellä imetystuokio. Se syntyi tarpeesta tarjota tasalaatuista ohjausta entistä useammalle perheelle jo sairaalassaolon aikana. Ryhmiä oli aluksi vain kaksi kertaa viikossa, joten kaikki perheet eivät päässeet mukaan.

Ratkaisu: Uusi ryhmäohjaus täydentää henkilökohtaista ohjausta

Nyt perheille on tarjolla enemmän tukea. Kesästä 2025 lähtien infoja on pidetty päivittäin. Myös sisältöä muokattiin perheiden ja henkilökunnan toiveiden perusteella kattamaan imetyksen lisäksi synnytyksestä palautumisen ja vauvanhoidon perusteet. Ryhmäohjaukset kulkevat nykyisin nimellä Kotia kohti -infot.

”Nyt ryhmiä on joka päivä, ja osallistuminen on joustavampaa”, Paula Syrjälä kertoo.

Kotia kohti -infoja pitää synnytyssairaaloiden henkilökunta. Tuokioihin voi osallistua koko perhe. Ne ovat ilmaisia, eikä niihin tarvitse erikseen ilmoittautua.

Vaikka ryhmäohjaus tarjoaa kattavan tietopaketin, henkilökohtainen ohjaus ei katoa mihinkään. Niiden on tarkoitus täydentää toisiaan.

”Tarjoamme aina myös henkilökohtaista ohjausta. Se on tärkeää etenkin imetyksessä, jossa tuki ja toistot auttavat omaksumaan uutta”, Syrjälä muistuttaa.

Kotia kohti -infot pidetään tällä hetkellä vain suomeksi. Kieliversioita on kuitenkin tulossa, ja ne toteutetaan videoiduilla nauhoitteilla. Tavoitteena on julkaista materiaalit YouTubessa ja tarjota tukea myös muunkielisille perheille. Tallenteet eivät tulevaisuudessakaan korvaa ryhmäohjauksia.

"Perheiden käytössä ovat edelleen tulkkipalvelut, ja jokaisella perheellä on oikeus henkilökohtaiseen ohjaukseen ryhmätuokion lisäksi”, Syrjälä kertoo.

Perheet ovat antaneet ryhmäohjauksesta pääosin erittäin myönteistä palautetta. Useimmat kiittävät siitä, että tieto esitetään selkeästi ja kokonaisuutena.

Ennen kuin perhe kotiutuu sairaalasta, henkilökunta varmistaa, että tietyt perusasiat on käyty läpi. On kuitenkin inhimillistä, ettei kaikkea tietoa pysty omaksumaan heti. Syrjälä muistuttaa, että paljon opitaan vasta kotiutumisen jälkeen.

”Täältä ei lähdetä valmiina. Siitä se vauvaan tutustuminen vasta alkaa. Usein voi tehdä monella tavalla oikein. Toivoisin, että perheet uskaltaisivat löytää ne omat tavat, jotka tuntuvat itselle hyviltä ja oikeilta.”

Lisätietoa leikkaukseen valmistautumisesta löydät Terveyskylästä 

Maksakirroosi etenee usein pitkään ilman oireita

"Maksakirroosi on maksasairauden loppuvaihe, jossa maksan rakenne muuttuu ja sen toiminta heikkenee. Sairaus voi edetä vuosien ajan ilman selkeitä oireita", kertoo Perttu Arkkila.

Usein diagnoosi tehdään vasta, kun potilas hakeutuu lääkäriin muiden vaivojen vuoksi tai kun maksasairautta epäillään riskitekijöiden perusteella.

Maksakirroosin toteaminen vaatii useita tutkimuksia

Maksakirroosin toteaminen edellyttää useiden eri tutkimusten yhdistämistä. Pelkät maksa-arvot eivät aina paljasta sairautta, sillä ne voivat pysyä pitkään normaalialueella.

Diagnoosi perustuu laboratoriokokeisiin ja kuvantamistutkimuksiin, kuten ultraääneen tai magneettikuvaukseen sekä tarvittaessa maksabiopsiaan, jossa otetaan pieni kudosnäyte maksasta.

Useat tekijät lisäävät maksakirroosin riskiä

Maksakirroosiin sairastumisen riskiä lisäävät useat tekijät. Näitä ovat muun muassa runsas ja pitkäaikainen alkoholin käyttö, rasvamaksa, erityisesti jos siihen liittyy ylipainoa, tai metabolinen oireyhtymä, virushepatiitit kuten hepatiitti B ja C, tyypin 2 diabetes sekä pistoshuumeiden käyttö.

"Monet näistä riskitekijöistä ovat ehkäistävissä tai hoidettavissa. Esimerkiksi alkoholin käytön vähentäminen ja painonhallinta voivat merkittävästi pienentää sairastumisriskiä", Arkkila muistuttaa.

Lääkäriin on syytä hakeutua herkästi

Maksakirroosi voi aiheuttaa monenlaisia oireita, mutta ne voivat olla myös hyvin lieviä tai puuttua kokonaan. Hälytysmerkkejä voivat olla jatkuva väsymys, kutina, mustelmaherkkyys, vatsan turvotus sekä ihon tai silmien keltaisuus.

Maksakirroosi vaikuttaa potilaan elämänlaatuun riippuen taudin vaiheesta, mahdollisista komplikaatioista ja hoidon onnistumisesta.

"Varhaisessa vaiheessa elämänlaatu voi olla lähes normaali, mutta pitkälle edennyt maksakirroosi voi aiheuttaa merkittäviä fyysisiä ja psyykkisiä oireita", Arkkila sanoo.

Maksakirroosin etenemistä voidaan hidastaa tehokkaalla hoidolla

Maksakirroosia ei voida parantaa, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa ja komplikaatioita hoitaa tehokkaasti. Hoito perustuu ajantasaisiin Käypä hoito -suosituksiin ja sisältää riskitekijöiden hallinnan, kuten alkoholin käytön lopettamisen, asianmukaisen lääkityksen sekä oireiden ja komplikaatioiden hoidon. Lisäksi hoitoon kuuluu ravitsemuksen ja yleiskunnon tukeminen sekä tarvittaessa maksansiirron arviointi.

"Varhainen toteaminen on avainasemassa. Mitä aiemmin maksakirroosi havaitaan, sitä paremmat ovat mahdollisuudet hidastaa sen etenemistä ja ylläpitää hyvää elämänlaatua", Arkkila painottaa.