Sari Palosaaren Huokoinen raja -taideteos Siltasairaalan julkisivuun
Asiasanat:Meilahteen rakenteilla olevan Siltasairaalan julkisivutaideteoksen on suunnitellut kuvataiteilija Sari Palosaari. Teos on ensimmäisenä valmistunut osuus sairaalan laajasta taideohjelmasta, jossa teemana on Helsingin kantakaupungin elävä ympäristö.
Siltasairaalan taideohjelman ensimmäinen tilausteos on julkisivuun toteutettu, kuvataiteilija Sari Palosaaren teos Huokoinen raja. Teos on keraamisesti painettu printtikuvio julkisivun lasiosissa. Osin läpäisevän tekstuurin aiheena on veden pinta, joka viittaa Helsingin kantakaupunkia rajaaviin meren rantaviivoihin. Sijoittumalla rakennuksen ulkoseinään, se synnyttää metaforan huokoisesta rajasta.
Julkisivukuvio on osa viisiosaista kokonaisuutta nimeltään Kehoja arkkitehtuurin väleissä, jonka osat sijoittuvat Siltasairaalan rakennusten julkisivuun sekä sisätilaan. Teoskokonaisuus tarkastelee kaupunkia elettynä tilana ja kehollisena kokemuksena.
Palosaaren suunnittelema Siltasairaalan sisätilan teoskokonaisuus sijoittuu sairaalan rakennusosat yhdistävälle sillalle. Julkisivuteoksen ”vesirajalta” siirrytään metaforisesti kantakaupunkiin esineteosten johdattamana. Sisätilan kokonaisuus koostuu sillan oleskeluportailla, seinällä ja kaiteella olevista veistoksellisista kappaleista, jotka on toteutettu messingistä eri menetelmiä käyttäen. Sisätilan teoksen lähtökohtana ovat kantakaupungissa ja metromatkoilla taiteilijan havaitsemat arkiset esineet, elementit ja eleet sekä varhaisen modernismin materiaalit ja muodot.
Suunnittelun taustalla läheinen suhde Helsingin kantakaupunkiin
Kosketuspinta taideohjelman teemaan ”Kantakaupungin elävä ympäristö” liittyi henkilökohtaisella tasolla Palosaaren päivittäiseen metrolla pendelöintiin ja vaelteluun kaupungilla.
”Päivittäisillä metromatkoilla kiinnitän usein huomioni ihmisten mukanaan kantamiin esineisiin ja eleisiin, joita niillä tehdään. Nautin myös matkan teon aikana tapahtuvista tilallisista siirtymistä. Nappaan matkakahvin kioskilta. Yritän selviytyä metronvaunussa kamppeineni kahvia läikyttämättä samalla kun hamuilen kaiteelle laskostettua päivän lehteä. Harmittelen penkille unohtunutta hanskaa. Metro kiitää yli kimaltavan veden, maisema avautuu ja valo virtaa sisään vain sulkeutuakseen pian uudelleen, kun syöksytään maanalaiseen tunneliin”, Palosaari kertoo.
Suunnitteluprosessin aikana Palosaari hahmotteli myös toista näkökulmaa johtolankana sairaala-alueen arkkitehtuurin aika ja materiaalit. Näistä löytyi yhteys keskustan rakennuskantaan sekä aikaan, jolloin Helsingistä rakennettiin ”cityä”. Helsinki-cityn rakentaminen alkoi 1950-luvulla, jolloin keskustaan nousi moderneja rakennuksia ja tiloja uusille työpaikoille ja vapaa-ajalle. Urbaanin elämän synnylle olennaista oli yhteys kadulta sisätiloihin.
”Kaduilla, pihoilla ja kuppiloissa sukkuloivana kulkijana tartun tuon ajan lasiovien messinkisiin kahvoihin, kuljetan kättä messinkisellä käsijohteella, kuljen messinkisten ovenpielien läpi ja näen valon peilaavan messinkisen lampun jalan pinnalta”, Palosaari kuvailee.
Kehoja arkkitehtuurin väleissä -teos asettuu osaksi sairaala-alueen materiaalisia ja ajallisia kerrostumia, mutta siitä avautuu myös kysymyksiä liikkumisesta ja rajoittamisesta, vauraudesta ja välittämisestä, ulkopuolisuudesta ja osallisuudesta sekä ajan kuluttamisesta.
