Matka sukupuolen korjaukseen

Sukupuolen korjausta edeltää yleensä pitkä pohdinta omasta identiteettistä ja kehonkuvasta sekä oman sukupuoli-identiteetin suhteesta yhteiskuntaan. Sukupuolen oikeudellinen vahvistaminen ja lääketieteellinen sukupuolen korjaus eivät ole kytköksissä toisiinsa eli jokainen voi pohtia, missä järjestyksessä haluaa nämä tehdä vai haluaako ollenkaan.

”On paljon sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä, jotka eivät tarvitse lääketieteellisiä toimenpiteitä tai juridista sukupuolen vahvistamista. Toiset taas kokevat, että tarvitsevat sukupuolen korjausta oman hyvinvointinsa vuoksi”, Trasek ry:n puheenjohtaja Kasper Kivistö sanoo.

Lähete perusterveydenhuollosta

Jos ihminen kokee, että hän tarvitsee sukupuolen korjauksen, ensimmäinen askel on ottaa yhteyttä perusterveydenhuollon lääkäriin joko omassa terveyskeskuksessa, työterveydessä tai yksityisellä lääkäriasemalla. Sukupuolenpohdintaan voi saada tukea esimerkiksi opiskelijaterveydenhuollosta, matalan kynnyksen hyvinvointipalveluista, vertaistukiverkostoista tai mielenterveystalon omahoito-ohjelmasta.

Jos ensivaiheen arvio ja tuki ovat toteutuneet hoitosuosituksen mukaisesti, ja tutkimusjakso vaikuttaa oikea-aikaiselta, perusterveydenhuollon lääkäri voi kirjoittaa lähetteen sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle joko HUSiin tai Tampereen yliopistolliseen sairaalan.

HUSiin lähetteitä tulee noin 1 000 vuodessa, joista yli puolet hyväksytään. Lähete voidaan käännyttää takaisin yleensä kahdesta syystä: Ihmisellä on merkittävää hoitamatonta psyykkistä oireilua tai ihminen ei ole vielä sinut oman sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka ei ota kantaa kenenkään sukupuoli-identiteettiin, vaan ainoastaan hoitoihin.

"Omaa sukupuoli-identiteettiä on hyvä jäsennellä ensin esimerkiksi läheisten tai ammattilaisten kanssa."

”Me toivomme, että ihmisen sukupuoli-identiteetti on aika selkeä siinä vaiheessa, kun lähete tulee meille, ja hän tietää haluavansa korjaushoitoja. Omaa sukupuoli-identiteettiä on hyvä jäsennellä ensin esimerkiksi läheisten tai ammattilaisen kanssa”, sanoo vs. apulaisylilääkäri Helga Mannerström HUSin sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalta.

Kivistökin suosittelee hakeutumaan ensin esimerkiksi järjestöistä löytyvän vertaistuen pariin ja sellaisen lääkärin vastaanotolle, jolla on kokemusta lähetteistä sukupuolen korjauksiin. Silloin lähetteeseen tulee varmimmin kirjattua asiat oikein.

Vaikka lähete palautuisikin takaisin, se ei tarkoita, etteikö ihminen voisi päästä sukupuolen korjaukseen myöhemmin.

Tutkimusjakso sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla

Kun lähete on hyväksytty sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalla, alkaa noin kaksi vuotta kestävä tutkimusjakso, johon kuuluu tyypillisesti noin 5-10 käyntiä sairaanhoitajan, psykiatrin ja psykologin vastaanotoilla.

”Kannattaa varautua etukäteen henkisesti siihen, että sukupuolen korjaus ei tapahdu ihan tuosta vaan”, Mannerström muistuttaa.

Ensikäynti on yleensä kolmen kuukauden sisällä lähetteen hyväksymisestä ja silloin kartoitetaan potilaan tilannetta, toiveita ja psykologisen tuen tarvetta sekä keskustellaan korjausprosessista, sen lääketieteellisistä kriteereistä ja oikea-aikaisuudesta.

Sairaanhoitaja tekee potilaalle elämänkaarihaastattelun, jossa kartoitetaan merkittäviä tapahtumia potilaan elämässä, ja miten sukupuoliristiriita on näyttäytynyt arjessa. Tärkeintä on potilaan oma ymmärrys siitä, miten hänestä on tullut hän. Sairaanhoitaja antaa myös tietoa mahdollisista korjaushoidoista ja niiden vaikutuksista.

Lääkäri kartoittaa puolestaan potilaan psyykkistä vointia, voimavaroja ja toimintakykyä.

Psykologin tehtävänä taas on selvittää identiteetin jäsentymistä: onko sukupuoli-identiteetti niin monipuolisesti ja syvällisesti jäsentynyt, että ihminen voi tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat koko loppuelämään.

"Tutkimusjakso voi tuntua pitkältä. Moni haluaisi päästä nopeasti elämään omalta tuntuvaa elämää ja nähdä muutoksia kehossaan."

”Tutkimusjakso voi tuntua pitkältä, sillä useimmilla on jo takana pitkä prosessi itsensä kanssa ennen poliklinikalle pääsyä. Moni haluaisi päästä nopeasti elämään omalta tuntuvaa elämää ja nähdä muutoksia kehossa. Prosessin aikana ei välttämättä pysty hakemaan uutta työpaikkaa tai koulutusta ja elämä saattaa mennä ikään kuin tauolle”, Kivistö kertoo.

Tutkimusjakson jälkeen sairaanhoitaja, psykiatri ja psykologi ottavat kantaa korjaushoitojen oikea-aikaisuuteen ja diagnoosiin. Noin 75 prosenttia saa diagnoosin, joka mahdollistaa korjaushoidot. Diagnoosi voi olla joko transsukupuolisuus tai muunsukupuolisuus.

Hormonihoidot, kirurgiset hoidot ja psykologinen tuki

Diagnoosin saamisen jälkeen varsinaiset hoidot voivat alkaa. Diagnoosi sinänsä ei velvoita mihinkään, vaan potilas voi itse päättää, mitä hoitoja hän haluaa.

”Suurin osa haluaa hormonihoitoa, joko femininisoivaa ja maskulinisoivaa. Moni haluaa myös leikkaushoitoja, mutta eivät läheskään kaikki. Julkisella puolella voi saada rintakehäkirurgiaa foniatrian palveluja eli äänenkäyttöön liittyvää puheterapiaa ja aataminomenan höyläystä, kasvojen alueen epilaation eli karvanpoiston sekä sukuelinkirurgiaa”, Mannerström kertoo.

Hormonihoitoa annetaan HUSin lisääntymislääketieteen yksikössä, äänenkäyttöön liittyviä hoitoja foniatrian poliklinikalla ja leikkaushoitoja plastiikkakirurgian ja gynekologian yksiköissä. Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka antaa näihin lähetteet.

Lisäksi potilas voi saada erilaisia psykososiaalisia hoitoja esimerkiksi psykoterapiaa sosiaalisen transition tueksi tai kehoahdistuksen kanssa pärjäämiseksi. Hoitoihin voi kuulua myös tapaamisia sosiaalityöntekijän kanssa tai yhteisiä tapaamisia potilaan perheen kanssa.

Puheterapian voi aloittaa jo ennen diagnoosin saamista, sillä se ei ole peruuttamatonta. Hormonihoitoihin joutuu odottamaan tällä hetkellä noin puoli vuotta diagnoosin saamisesta.

Jokaisen keho reagoi hormonihoitoihin yksilöllisesti.

”On myös mahdollista, että keho ei reagoi hormonihoitoihin toivotulla tavalla. Siitä voi tulla voimakkaita pettymyksen tunteita ja pelkoa. Jokaisen keho reagoi yksilöllisesti. Tässä vaiheessa on usein tarve vertaistuelle tai lyhytterapialle. Itselle pitäisi antaa aikaa, mutta voi olla vaikea olla kärsivällinen. Hormonihoito on kuin uusi murrosikä”, Kivistö kertoo.

Mannerström muistuttaa, että hormonihoidot vaikuttavat myös hedelmällisyyteen ja omien sukusolujen keräämistä talteen on hyvä pohtia prosessin alkuvaiheessa. Jos on pienikin mahdollisuus, että haluaa myöhemmin omia biologisia lapsia, sukusoluja kannattaa ottaa talteen ennen hormonihoitojen aloitusta.

Kirurgiset hoidot voidaan aloittaa noin vuoden kuluttua hormonihoidon aloituksesta, jotta potilas on ehtinyt saada riittävän kokemuksen siitä, miltä oma keho tuntuu hormonimuutosten jälkeen. Kirurgisiin hoitoihin on aina tietyt kriteerit, jotka käydään läpi yksilöllisesti. Esimerkiksi päihdeongelma, tupakointi ja merkittävä ylipaino ovat esteitä leikkaushoidoille. Näihin kannattaa varautua ajoissa tupakoinnin lopettamisella ja pudottamalla painoa, jotta hoito ei viivästy.

"Korjausprosessin voi keskeyttää tai laittaa tauolle missä vaiheessa tahansa"

”Korjausprosessin voi keskeyttää tai laittaa tauolle missä vaiheessa tahansa. Joskus toive tulee potilaalta itseltään, joskus meiltä, mutta toivottavasti aina yhteisymmärryksessä. Meidän näkökulmastamme ei ole ongelma hidastaa prosessia”, Mannerström sanoo.

”On ymmärrettävää, että voi tulla vaihe, jossa tarvitsee aikaa totutella edellisen vaiheen muutoksiin. On ihan ok sanoa, että tarvitsee hitaamman tahdin eikä lähetettä tarvitse sen takia hakea uudestaan”, Kivistö muistuttaa.

Seuranta hoitojen jälkeen

Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka seuraa potilaan vointia noin vuoden ajan korjaushoitojen käynnistymisestä. Myös muut hoitavat yksiköt seuraavat potilasta omalta osaltaan ja vähitellen seuranta siirtyy perusterveydenhuoltoon.

Sukupuolen korjauksella ei kuitenkaan ole varsinaista päätepistettä. Hormonihoito jatkuu yleensä koko loppuelämän ja veriarvoja seurataan säännöllisesti. Leikkauksiakin voidaan tehdä vuosikymmenien aikana.

”Hormonimuutokset voivat jatkua pitkään ja kannattaa antaa hoidolle aikaa ainakin 2-3 vuotta. Ja myöhemmin voi tulla tarve jollekin sellaiselle hoidolle, jota ei alun perin ajatellut tarvitsevansa”, Kivistö sanoo.

Kehon muutosten ohella sukupuolen korjauksessa on hyvä varautua myös sosiaalisiin muutoksiin. Muiden ihmisten suhtautuminen voi muuttua sukupuolen vaihtumisen myötä, mikä voi olla yllättävää ja ristiriitaistakin. Psyykkisen tuen ja läheisten tuen merkitys on suuri.

Hoidoilla on suuri merkitys hyvinvoinnin kannalta. Suurin osa raportoi elämänlaadun parantuneen merkittävästi.

”Toivon, että jokainen, joka kokee, että sukupuolen korjaukselle on tarvetta, uskaltaisi lähteä hoitoihin. Sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka ei ole pelottava paikka, ja hyvinvoinnin kannalta hoidoilla on suuri merkitys”, Kivistö kannustaa.

”Viimeisessä tapaamisessa näen usein, kuinka ihmisen on helpompi olla omassa kehossaan. Suurin osa raportoi, että elämänlaatu on merkittävästi kohentunut hoitojen myötä”, Mannerström kertoo.

Hän muistuttaa myös, että ihmisen kokonaisidentiteetti on muuttuva ja kehittyy elämän aikana. Joillekin tulee jossain elämän vaiheessa tarve korjata sukupuoli takaisin tai keskeyttää hoidot. Poliklinikka palvelee myös heitä.