Lahjasukusolu on elämän kokoinen lahja

Tahaton lapsettomuus on yleistä: sen kohtaa elämässään noin joka viides hedelmällisessä iässä oleva suomalainen. Lapsettomuushoidoilla voidaan auttaa mies-nais-pareja, naispareja sekä itsellisiä naisia. Tulokset ovat hyviä, sillä noin 80 prosenttia heistä saa lopulta lapsen.

Aina raskaus ei ala omilla sukusoluilla. Syy voi olla lääketieteellinen, esimerkiksi ennenaikaiset vaihdevuodet tai potilaan transtausta. Lapsettomuuden syy voi olla myös sosiaalinen. Aina sopivaa kumppania ei löydy tai vastaanotolle hakeutuu yhteistä lasta toivova naispari.

HUS aloitti hoidot lahjoitetuilla sukusoluilla marraskuussa 2019. Hoidoissa käytetään luovutettuja siittiöitä, munasoluja ja alkioita.

Lähetteen lapsettomuushoitoihin voi saada esimerkiksi terveyskeskuksesta tai työterveydestä. Lahjasolulääkärin ensikäynnille joutuu tällä hetkellä jonottamaan noin vuoden ajan.

Vastaava lahjasoluhoitaja, kätilö Carina Weckman kertoo, että lahjasukusoluihin tulevan hoitopolun alku eroaa tavallisesta hoitopolusta. Lahjasukusoluhoitoon sisältyy lahjasoluneuvonta, hoitopäätöskokous ja lahjasolujono. Kun hoitopäätös on tehty, on hoitopolku sama.

“Haluamme selvittää potilaan valmiuden lähteä hoitoihin toisen ihmisen sukusoluilla. Kun päätös on tehty ja solut löydetty, hoidot ovat hyvin samanlaisia kuin omilla soluilla.”

Jos kaikki on kunnossa, tekee lääkäri hoitopäätöksen ja potilas pääsee lahjasolujonoon. Luovutettujen siittiöiden kohdalla jonotilanne on maltillinen, noin kaksi kuukautta. Lahjamunasoluja joutuu jonottamaan huomattavasti kauemmin, noin vuoden.

Suurin osa lahjasukusoluja tarvitsevista pärjää inseminaatiohoidoilla, joissa siittiösoluja ruiskutetaan naisen kohtuun. Näihin hoitoihin ei ole erikseen jonoa. Jos tarvitaan IVF-hoitoa, eli koeputkihedelmöitystä, joutuu sitä jonottamaan vielä noin viisi kuukautta.

Lahjoittajista on pulaa

HUSissa suurin lahjasoluhoitoja saava ryhmä ovat itselliset naiset, sen jälkeen naisparit. Luovutettujen siittiöiden tarve onkin suuri. Weckmanin mukaan harvinaisempi tilanne on, jos mies-nais-pari ei voi käyttää omia siittiöitä. Nykyteknologian avulla yksittäisiä siittiösoluja on mahdollista poimia vaikka miehen kiveskudoksesta.

Aivan kuten kaikissa hedelmöityshoidoissa, myös lahjasoluhoidoissa on tietyt ikärajat. Naisilla, joiden hoidoissa käytetään omia munasoluja, ikäraja on 40 vuotta. Lahjamunasoluhoitoon ikäraja on 42 ja alkionsiirtoon 45 vuotta. Jonoista johtuen naisen olisi hyvä olla alle 38-vuotias, kun hän hakee lähetteen.

Jos nainen tarvitsee lahjoitettuja munasoluja, pitää hoitopäätöksen olla tehtynä ennen 40 ikävuotta. Hoitoihin tulevan miehen tulee olla alle 60-vuotias.

Weckmanin mukaan lahjasukusoluhoidoissa IVF-hoitotulokset ovat hyvin samanlaisia kuin omilla sukusoluilla tehtävissä hoidoissa, inseminaatiohoidoissa huomattavasti paremmat. Moni on raskaana jo ensimmäisen tai toisen inseminaation jälkeen.

“Inseminaatioissa tulokset ovat paremmat. Varmaan juuri siksi, koska taustalla ei aina ole lääketieteellisestä syystä johtuva lapsettomuus. Naisparit ja itselliset naiset voivat olla hyvinkin hedelmällisiä.”

Vuonna 2021 kaikista HUSissa tehtävistä inseminaatiohoidoista 16 prosenttia tehtiin lahjasiittiöillä. IVF-hoidoista neljä prosenttia tehtiin lahjasiittiöillä ja kaksi prosenttia lahjamunasoluilla.

Lahjoittajien terveys selvitetään tarkasti

Sukusolujen lahjoittamista hoitaa HUSissa Sukusolupankki. Lahjoittajien tulee olla perusterveitä ja tupakoimattomia, eikä heillä saa olla itsellään tai suvussaan vakavia, perinnöllisiä sairauksia. Siittiöiden luovuttajan tulee olla 20–45-vuotias ja munasolujen luovuttajan 22–35-vuotias.

Yhdeltä siittiöiden lahjoittajalta sukusoluja saadaan viiteen perheeseen, munasolujen lahjoittajalta yhteen. Miehen tulisi käydä luovuttamassa siittiöitä noin 10 kertaa. Naisella luovutus sujuu samaan tapaan kuin IVF-hoidon yhteydessä tehtävä munasolujen kypsytyshoito ja -keräys.

Kaikki luovuttajat käyvät ennen luovuttamista terveystarkastuksessa, psykologikäynnillä sekä laboratoriokokeissa. HUS ei osta sukusoluja muualta, ja kaikki lahjoittajat arvioidaan ja hoidetaan lisääntymislääketieteen yksikössä Tilkan Viuhkassa.

Lahjasoluhoitoja saavat voivat esittää toiveita lahjoittajan silmien ja hiusten väristä sekä pituudesta.

Lahjoittaja saa tietää halutessaan ainoastaan sen, onko hänen soluillaan syntynyt lapsia. Kun lapsi täyttää 18 vuotta, voi hän selvittää luovuttajan henkilöllisyyden. Lapsen vanhemmat eivät voi tietoa saada.

Henkistä tukea kaivataan lisää

Lapsettomuushoidoissa henkinen jaksaminen on usein lujilla. Weckmanin mukaan lahjasoluhoitoihin tulevilla heteropareilla tämä korostuu, sillä uusi tilanne voi vaatia erityistä pohdintaa ja surutyötä.

“Sen sijaan naispareilla tätä surua lapsettomuudesta ei yleensä ole. Lapsitoive on samanlainen, mutta taustalla ei ole niin paljon lapsettomuuteen liittyviä pettymyksen kokemuksia.”

Lahjasoluhoidoissa psykologipalvelut on rajattu alkuvaiheen neuvontaan. Weckmanin mukaan henkiselle tuelle olisi iso tarve.

“Jos hoitojen aikana tarvitsee muuta tukea, ohjaamme potilaan esimerkiksi sairaalapastorille tai terveyskeskukseen. Tukea saa myös Simpukka ry:n ja Helminauha-hankkeen sivuilta.”

 

Lähde: Simpukka ry

Lisätietoja lahjasukusoluilla tehtävistä hoidoista ja lahjoittamisesta löytyy Sukusolupankin sivuilta.

Teksti: Suvi Pärnänen
Kuvat: Heli Kurimo