Digitaalisuus on patologian kolmas vallankumous
Asiasanat:Digipatologia on yhtä suuri mullistus kuin immunohistokemialliset proteiinivärjäykset 1980-luvulla ja koko genomin sekvensointi 2000-luvulla. Siitä puhutaankin patologian kolmantena vallankumouksena.
Tutkimuspuolella digipatologiaa on hyödynnetty jo pidempään, mutta kliiniseen työhön se on tullut vasta viime vuosina. Meilahden patologian laboratorioon skannerit saatiin vuonna 2022–2023, kertoo Tuomas Mirtti.
Ruudulle piirtyy kaunis kuva violetin eri sävyissä. Patologi Tuomas Mirtti suurentaa kuvaa ja kudoksen rakenteet tulevat näkyviin entistä paremmin. Jos Mirtti haluaisi pyytää konsultaatiota näytteestä, se ei enää vaatisi näytelasin postittamista. Kollega voisi katsoa samaa näytettä digitaalisena reaaliaikaisesti.
Mirtin työpöydällä seisoo patologin mikroskooppi. Sillekin on vielä paikkansa, vaikka Mirtin työpaikalla Meilahden patologialla kaikista histologisista näytteistä, eli kudosnäytteistä, annetaan lausunto nykyään digitaalisesti.
”Sytologiset, eli irtosolunäytteet, ovat skannerille hieman haastavampia. Niidenkin digitalisointi kehittyy kuitenkin jatkuvasti”, Mirtti kertoo.
Digipatologiassa koko näytteen näkee kerralla
Digipatologiassa näyte valmistellaan kuten perinteisessä patologiassa. Se pilkotaan, prosessoidaan, valetaan parafiiniin, leikataan ja värjätään näytelaseille ohuina leikkeinä. Sitten se skannataan digitaaliseen muotoon.
”Oma kokemukseni on, että lausunnon antaminen digitaalisista näytteistä on nopeampaa. Mikroskoopilla näytettä katsotaan ikään kuin avaimenreiästä, ruudulla näkee koko näytteen kerralla. Digipatologiassa pitää kuitenkin omaksua uusi tapa katsoa näytettä. Sanoisin, että tottumiseen menee parisen viikkoa”.
Myös tutkimustieto tukee Mirtin havaintoa nopeammasta lausunnon antamisesta.
Meilahden patologian laboratoriossa viisi skanneria skannaa näytteitä tarvittaessa ympäri vuorokauden. Suurimpaan skanneriin mahtuu yhtä aikaa 1000 näytelasia. Lasin läpi voi seurata, miten skanneri automaattisesti poimii uuden lasin ja palauttaa jo skannatun paikalleen. Pienempiin skannereihin mahtuu 450 lasia. Laitteet skannaavat yhden erän noin kahdeksassa tunnissa ja lähettävät kuvat automaattisesti laboratoriojärjestelmään.
“Volyymit ovat meillä suuria. Vuodessa skannattavia laseja kertyy 600 000–700 000. Päivätasolla se tekee 2000–2500 lasia”, Mirtti kertoo.
Joskus se pöydällä seisova mikroskooppikin vielä pääsee tositoimiin myös kudosnäytteiden osalta.
”Huonolaatuinen leike voi olla pakko katsoa mikroskoopilla tai skannata uudestaan. Tällaisia on oman kokemukseni mukaan muutama digitoitu lasi tuhannesta”.
Tekoäly tekee tuloaan myös patologiaan
Tekoälykin kolkuttaa ovella, vaikka se ei suuremmassa mittakaavassa ole vielä patologiaan tullut. Esimerkiksi eturauhas- ja rintasyövän diagnostiikkaan on kuitenkin jo olemassa tekoälyratkaisuja.
“Ratkaisuja kehitetään jatkuvasti. Tulevaisuudessa tekoäly voisi esimerkiksi seuloa pois näytteitä, joita ei ole tarpeen tutkia tarkemmin tai hälyttää epäilyttävien näytteiden kohdalla. Toki patologi aina varmistaa diagnoosin. Yleinen käsitys maailmalla on, että vuoteen 2030 mennessä tekoäly on vahvasti mukana patologian arjessa”, Mirtti sanoo.
Nähtäväksi jää, onko silloin luvassa patologian neljäs vallankumous.
Teksti: Susanna Puisto
Kuvat: Marika Kokkinen-Eurén
Husari 4/23