Lapsen seksuaalinen käyttäytyminen
Seksuaalisuus on tärkeä kehityksen osa-alue läpi elämän. Lapsella siihen liittyy muun muassa uteliaisuutta aihetta kohtaan, omaan kehoon tutustumista ja seksuaalissävytteisiä leikkejä. Joskus lapsen seksuaalinen käyttäytyminen herättää aikuisissa huolta, mutta usein käytös selittyy muilla syillä kuin hyväksikäytöllä.
Lapset ovat luontaisesti kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta ja kiinnostus ulottuu muiden teemojen ohessa myös seksuaalisuuteen. Pienten lasten seksuaalisuus onkin avointa ja uteliasta uusien asioiden omaksumista, kuten oman ja toisen ihmisen kehon ihmettelyä, kosketukseen ja mielihyvän kokemukseen tutustumista sekä voimakkaiden tunteiden säätelyn harjoittelua. Se on myös käytöstapojen, sosiaalisten sääntöjen sekä omien oikeuksien opettelua. Normaaliin seksuaaliseen kehitykseen voi kuulua monenlaista uteliasta käyttäytymistä, kuten itsensä tutkiskelua ja koskettelua, tutkimusleikkejä toisten ikätovereiden kanssa sekä hakeutumista keholliseen kontaktiin muiden kanssa. Lapset voivat myös puhua ääneen ja kysyä monenlaisia kysymyksiä seksuaalisuuteen liittyen.
Seksuaalisen käyttäytymisen perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Niin kauan, kun lapsen seksuaalinen käyttäytyminen on iloista ja uteliasta, siitä ei lähtökohtaisesti ole syytä huolestua. Vanhemman tehtävä on opastaa lasta pikkuhiljaa siihen, missä ja miten seksuaalisuutta voi ilmaista.
Lapsen seksuaalinen käyttäytyminen herättää huolta, mikäli siitä puuttuu ilo ja spontaanius ja siitä tulee pakonomaista ja mahdollisesti väkivaltaista. Käyttäytyminen on tällöin myös jo sen verran toistuvaa, että se vie lapsen päivästä ison osan ja häiritsee tällöin lapsen muuta toimintaa. Lapsi ei tällöin myöskään ohjauksesta huolimatta pysty lopettamaan käyttäytymistään, tai palaa pian ohjauksen jälkeen takaisin toimintaansa. Toistuva aikuisten kaltaisen seksuaalisen käyttäytymisen imitointi, kuten suuseksiin, yhdyntään tai vastaavaan liittyvät teot, ovat lapsella muita seksuaalisia käyttäytymismuotoja, kuten itsetyydytystä, selvästi harvinaisempia. On kuitenkin hyvä muistaa, että näin käyttäytyvistä lapsista useimmat eivät ole joutuneet seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi vaan käytös johtuu muista, todennäköisemmistä seikoista.
Seksuaalinen kehitys on koko elämän mittainen prosessi ja hyvin tärkeä osa-alue lapsen kypsymisessä kohti aikuisuutta. Seksuaalisen kehityksen porrasmallin mukaan ihmisen seksuaalinen kehitys tapahtuu portaittain ja kehitykseen yhdistyvät fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, tiedollinen ja emotionaalinen kehitys. Jokaisella portaalla omaksutaan tietoa ja opitaan taitoja seksuaalisuuden rakentumiseen kohti aikuisuutta. Kehityksen lähtökohtana ovat lapsen ja nuoren seksuaalisuuteen ja itsenäistymiseen liittyvät tunteet. Portaita ei useinkaan edetä järjestyksessä, vaan saatetaan harppoa ja toisaalta palata takaisin alemmille tasoille, jos ei ollakaan vielä valmiita etenemään.
Lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu luonnollisena osana uteliaisuus seksuaalisuutta kohtaan, sekä seksuaalisväritteisiä leikkejä, jotka ovat yleisimpiä alle kouluikäisillä lapsilla. Myös itsensä kosketteleminen ja itsetyydytys ovat varsin yleisiä lapsilla, ja näitä esiintyy joidenkin arvioiden mukaan aikuisten nähden vähintään viidesosalla alle kouluikäisistä lapsista. Kun lapsi kasvaa ja omaksuu sopivuussääntöjä, kyseinen käyttäytyminen muiden nähden vähenee ja lapsi tekee sitä enemmän omassa rauhassa. Suomessa tehdyn päiväkotitutkimuksen mukaan lähes puolet lapsista leikkivät ”lääkärileikkejä”, joihin kuuluu sukupuolielinten näyttämistä toisille. Myös muunlaiset tutkimusleikit voivat sisältää seksuaalisuuden teemoja. Lapset saattavat leikkiä esimerkiksi häitä tai synnytystä, tai jäljitellä julkkisidolinsa tyyliä.
Lapsen seksuaalinen käyttäytyminen saattaa tulla esiin tai lisääntyä myös elämän kriisien, kuten vanhempien avioeron, läheisen kuoleman tai perheväkivallan yhteydessä. Tätä on selitetty muun muassa sillä, että lapset reagoivat kriiseihin ahdistuneisuudella ja ahdistuneisuus voi ilmetä lisääntyneenä itsensä kosketteluna tai fyysisen läheisyyden hakemisena. Itsensä koskettelu ja itsetyydytys tuovat lapselle luonnollisesti mielihyvää ja lapsi on voinut oppia tällä tavoin rauhoittelemaan itseään ja ahdistustaan. Tätä saattaa ilmetä yleisimmin esimerkiksi nukkumaan mentäessä.
Perheen ja yhteiskunnan kulttuuri ja normit muokkaavat lapsen käyttäytymistä myös seksuaalisuuden osalta. Lisäksi nämä vaikuttavat siihen, miten lapsen seksuaalista käyttäytymistä arvioidaan. Suomessa suhtaudutaan yleisesti alastomuuteen ja etenkin lasten alastomuuteen sallivammin kuin monissa muissa maissa. Amerikkalaisia ja pohjoiseurooppalaisia tutkimuksia verrattaessa on havaittavissa, että eurooppalainen avoimempi suhtautuminen alastomuuteen ja seksuaalisuuteen näkyy myös lasten käytöksessä siten, että eurooppalaisilla lapsilla on enemmän seksuaalista käyttäytymistä leikeissään kuin saman ikäisillä amerikkalaisilla lapsilla
Lapsia usein opetetaan jo varhain olemaan näyttämättä seksuaalista käyttäytymistä muiden edessä. Lapsen seksuaalisuuden ilmentäminen vaihtelee kuitenkin merkittävästi myös maan sisällä eli selkeitä yhteisiä kulttuurisia ”normeja” ei ole, vaan lapsen käytöstä määrittää yhteiskunnan lisäksi perheen oma kulttuuri. Joskus esimerkiksi uusioperheissä erilaiset tavat suhtautua seksuaalisuuteen ja alastomuuteen voivat aiheuttaa hämmennystä. Myös lisääntyvä monikulttuurisuus tuo mukanaan entistä suurempaa vaihtelua tässä.
Eri perheissä on hyvin vaihtelevia käytäntöjä liittyen muun muassa siihen, mitä nimiä sukupuolielimistä käytetään (ja voidaanko niistä yleensä puhua), onko alastomuus, kylpeminen ja yhdessä nukkuminen perheen parissa hyväksyttävää sekä millä tavalla ja kuinka paljon muita perheenjäseniä kosketetaan vaikkapa halaamalla. Vanhemmat, joilla on välittömämpi ja avoimempi suhtautuminen yhdessä nukkumiseen ja kylpemiseen sekä alastomuuteen perheen kesken, havaitsevat tutkimusten perusteella myös enemmän seksuaalista käyttäytymistä 2–12-vuotiaissa lapsissaan.
Tutkimuksissa on myös tarkasteltu, miten aikuiset muistavat itse leikkineensä seksuaalissävytteisiä leikkejä lapsuudessaan. On todettu, että suuri osa aikuisista muistaa leikkineensä seksuaalissävytteisiä leikkejä, joihin on kuulunut esimerkiksi genitaalialueen koskettelua. Lapset kuitenkin tiedostavat varhain, että seksuaalisuus ja siihen liittyvät leikit ovat yksityisiä ja oppivat varsin pian pitämään leikkejä salassa aikuisilta. Aikuiset siis havaitsevat vain osan lasten seksuaalisesta käyttäytymisestä.
Sukupuoli vaikuttaa tutkimusten mukaan jossain määrin käsityksiin siitä mitä pidetään normaalina seksuaalisena käyttäytymisenä. On näyttöä siitä, että naiset ovat taipuvaisia näkemään seksuaalisen käyttäytymisen epätavallisempana kuin miehet. On myös todettu, että päiväkoti-ikäiset tytöt muokkaavat käyttäytymistään paikasta ja odotuksista riippuen saman ikäisiä poikia enemmän. Tytöillä on enemmän näkyvää seksuaalista käyttäytymistä kotona kuin päiväkodissa, kun taas poikien käyttäytyminen ei muutu yhtä selvästi riippuen siitä missä ympäristössä hän on.