Kaltoinkohtelusta aiheutuva oireilu lapsella
Kaltoinkohtelun tai hyväksikäytön aiheuttamat oireet ovat moninaisia ja seuraukset tapahtumista voivat olla kauaskantoisia. Lapsen oireisiin voidaan vaikuttaa ja niitä voidaan hoitaa.
Hyväksikäytöstä aiheutuva oireilu
Ei ole olemassa nimenomaan hyväksikäyttöön viittaavia oireita tai oireyhtymää, joka olisi tyypillinen valtaosalle hyväksikäytön kokeneista, eikä hyväksikäyttökokemusta näin ollen voida todeta psyykkisten oireiden perusteella.
Seksuaalisella hyväksikäytöllä viitataan hyvin monenlaisiin kokemuksiin ja vakavuusasteeltaan erilaisiin tekoihin. Tämän vuoksi myös hyväksikäytön seuraukset ovat erilaisia. Kaikki hyväksikäytetyt lapset eivät reagoi siihen samalla tavalla, ja merkittävällä osalla hyväksikäytetyistä lapsista ei ole näkyvää oireilua lainkaan. Jotkut lapset alkavat oireilla välittömästi, kun toisilla oireilu alkaa kuukausia tai jopa vuosia hyväksikäytön jälkeen. Oireet saattavat myös muuttua ajan myötä.
Vanhempien toiminta vaikuttaa lasten kykyyn käsitellä hyväksikäyttökokemusta, minkä takia vanhemmat saattavat tarvita apua tukiessaan lastaan. Yleisimmin seksuaaliseen hyväksikäyttöön yhdistetyt oireet ovat erilaiset stressi-, mieliala- ja käytösoireet sekä erilaiset pelot.
Moninaisten kokemusten ja haittavaikutusten vuoksi listat seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisista haittavaikutuksista saattavat olla pitkiä, mikä voi aiheuttaa huolta oman lapsen tulevasta hyvinvoinnista, mikäli hän on joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksesta on mahdollista toipua eikä tapahtuma määritä lapsen loppuelämän kulkua. Mahdollisiin hyväksikäytöstä seuranneisiin oireisiin voidaan vaikuttaa ja niitä voidaan hoitaa.
Kaikki lapsella havaitut oireet tai käyttäytyminen eivät myöskään välttämättä ole seurausta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Samoja oireita voi ilmetä niin lapsella, joka on kokenut hyväksikäyttöä kuin lapsella, joka ei ole joutunut hyväksikäytön uhriksi. Hyväksikäyttöön liitetyt oireet ovat pitkälti samoja kuin niillä lapsilla, jotka ovat kokeneet muita kuormittavia tapahtumia elämässään (esim. vanhempien ero, läheisen kuolema, muutto, muut stressitilanteet). Toisaalta niin pienillä lapsilla kuin nuoruusikäisilläkin saattaa esiintyä myös ilman minkäänlaista stressiä tai traumaattisia tapahtumia sellaista ikätasoon sopivaa käytöstä, joka aiheuttaa aikuisissa huolta.
On hyvin yksilöllistä, miten lapsi tai nuori reagoi seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Jotkut saavat oireita välittömästi, kun taas toiset alkavat oireilla kuukausia tai vasta jopa vuosia hyväksikäytön ilmitulon jälkeen esimerkiksi murrosiässä. Joillakin oireet häviävät esim. vuoden sisällä, kun taas toisilla ne pahenevat ajan kuluessa.
Seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuminen ei ole psykiatrinen diagnoosi tai oireyhtymä, josta aina seuraisi jotain tietynlaista oireilua tai käyttäytymistä. Lapsen kehitystaso ja yksilölliset piirteet, persoonallisuus ja kasvuympäristö vaikuttavat koetun hyväksikäytön piirteiden lisäksi siihen, millaisia vaikutuksia hyväksikäytöllä on lapseen. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö voi siis aiheuttaa hyvin erilaisia ja yksilöllisiä reaktioita, eikä samaa oirekuvaa havaita kaikilla hyväksikäytetyillä lapsilla. Lisäksi noin kolmasosa hyväksikäytön kokeneista eivät oireile näkyvästi lainkaan, joten kokemus hyväksikäytöstä ei automaattisesti tarkoita voinnin heikkenemistä.
Seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden lasten ja nuorten mahdolliset oireet voivat vaihdella lievistä vakavampiin ja lyhytkestoisista pitempikestoisiin. Erilaisia seksuaalisesta hyväksikäytöstä johtuvia oireita ja mielenterveysongelmia voivat olla esimerkiksi masennus, ahdistus, erilaiset pelot, univaikeudet, aggressiot ja syömishäiriöt. Lisäksi erityyppisiä käytösongelmia ja yliseksuaalista käyttäytymistä voi esiintyä.
Seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneille lapsille ja nuorille voi kehittyä myös hyväksikäyttöön liittyviä ajatusvääristymiä esimerkiksi siitä, miksi tapahtuma tapahtui tai kenen syytä se oli, ja näihin voi liittyä syyllisyyden, arvottomuuden tai epäluottamuksen tunteita. Lapsella tai nuorella voi myös olla ristiriitaisia tunteita tapahtunutta kohtaan. Hän voi yhä tuntea positiivisia tunteita tekijää kohtaan, mikäli tekijä on ollut lapselle läheinen, vaikka samalla saattaakin kokea vihaa tätä kohtaan. Lapsi voi myös tuntea negatiivisia tunteita häntä hoitavaa aikuista kohtaan ja esimerkiksi käyttäytyä vihamielisesti aikuisen pyrkiessä osoittamaan läheisyyttä lapselle ja suojaamaan häntä.
Pahoinpitelystä aiheutuva oireilu
Lapsen kaltoinkohtelu/pahoinpitely on monimuotoinen ilmiö, joka on omiaan vahingoittamaan lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Kaltoinkohtelun seuraukset voivat olla kauaskantoisia.
Lapsen kokema väkivalta vaihtelee vakavuusasteeltaan ja teon piirteiltään, minkä takia väkivallasta aiheutuneet vammat ovat moninaisia. Fyysinen väkivalta voi jättää vammoja tai jälkiä lapsen kehoon. Lisäksi kaikenlainen väkivalta on tutkimustiedon perusteella haitallista myös lapsen psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Seuraukset voivat olla pitkällisiä.
Väkivallan haittavaikutukset liittyvät mm. käyttäytymisen ja tunne-elämän haasteisiin sekä päihteiden käyttöön ja mielenterveyspulmiin, esim. mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöihin. Seurausten on arvioitu olevan sitä vakavampia, mitä toistuvampaa ja vakavampaa väkivalta on ollut. Osalle pahoinpidellyistä lapsista voi kehittyä traumaperäinen stressihäiriö (PTSD). Väkivallan kauaskantoiset seuraukset voivat vaikuttaa myöhempiin parisuhde- ja vanhemmuustaitoihin välittämällä lapselle aggressiivisen ongelmanratkaisumallin. Lasten pahoinpitelyn on nähty olevan myös ylisukupolvista; pahoinpitelyä kokeneet lapset pahoinpitelevät aikuisuudessa muita todennäköisemmin myös omia lapsiaan.
Useimmiten lapsen pahoinpitelyssä on kyse ns. kuritusväkivallasta, mikä ei jätä mitään pysyvää fyysistä vammaa. Kuritusväkivallalla on tutkimuksissa havaittu olevan haitallisia seurauksia vanhemman ja lapsen väliselle suhteelle ja lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille (esim. aggressiivinen käyttäytyminen, huono itsetunto, mielialaongelmat) eikä kuritusväkivallan ole nähty olevan yhteydessä myönteisiin muutoksiin lapsen käyttäytymisessä, jolloin kyseessä on tehoton kasvatuskeino.
Usein pelkän pahoinpitelyn vaikutusta lapsen oireiluun tai kehitykseen on mahdotonta erotella muista mahdollisista negatiivisista elämänkokemuksista. Oireiluun vaikuttavat kaltoinkohtelukokemusten lisäksi muut riski- ja suojaavat tekijät. Pahoinpitelyä kokeneiden lasten kohdalla ei ole tavatonta, että he kokevat myös muunlaista kaltoinkohtelua. Tutkimusten perusteella lapsen kehityksen kannalta erityisen haitallista on monen tyyppisten kaltoinkohtelumuotojen kasautuminen samalle uhrille tai toistuvat väkivaltakokemukset. Toisaalta kaikki vakavaakin väkivaltaa kokeneet lapset eivät myöhemmässä iässä enää raportoi merkittäviä mielialaongelmia.
Lapsen kokeman kaltoinkohtelun haitallisuutta ei voida arvioida tarkastelemalla hänen vointiaan lyhyellä aikavälillä, koska lapset oireilevat yksilöllisesti. Jotkut lapset saavat oireita välittömästi, kun taas toiset alkavat oireilla vasta jopa vuosia pahoinpitelyiden loppumisen jälkeen. Joillain oirehdinta voi kestää vuosia ja pahentua ajan kuluessa, kun taas toisilla oireet häviävät varsin nopeasti. Osa oireilusta ei välttämättä näy lapsesta tai nuoresta millään tavoin ulospäin, mutta voi se voi silti aiheuttaa merkittävää haittaa hänen terveydelleen. Vakavistakin kaltoinkohtelu- ja väkivaltakokemuksista on kuitenkin mahdollista selviytyä oikea-aikaisen ja oikeanlaisen tuen avulla. Erityisen tärkeää on, että lapsella on ympärillään turvallisia aikuisia, joiden kanssa hän voi puhua vaikeistakin asioista.