Masennuksesta kärsivillä suuri itsemurhariski sairaalahoidon jälkeen
Asiasanat:Hoidon jatkuvuus on tärkeää, sillä masennuksesta kärsivillä on itsemurhariski suurimmillaan kolme ensimmäistä päivää psykiatrisesta sairaalahoidosta. Itsemurhariskiin vaikuttavat masennuksen vaikeusaste ja aiempi itsetuhoisuus.
JAMA Psychiatryssa julkaistu laaja suomalaistutkimus kartoitti masennuspotilaiden sairaalahoidon jälkeisiä itsemurhia. Kuvassa tutkijat ylilääkäri ja professori Erkki Isometsä ja osastonylilääkäri Kari Aaltonen HUSin Psykiatrialta. Kuva: Hanna Raijas-Turva / HUS
Masennuksesta kärsivien potilaiden itsemurhariski on suurimmillaan kolmen ensimmäisen päivän aikana psykiatrisen sairaalahoidon jälkeen. Se on 330-kertainen muuhun väestöön verrattuna. Ensimmäisten päivien jälkeen itsemurhariski pysyy edelleen suurena, mutta pienenee tasaisesti ajan myötä.
Kaikista masennuksesta kärsivistä potilaista vain pieni vähemmistö hoidetaan psykiatrisessa sairaalassa, enemmistö hoidetaan avohoidossa.
”Sairaalahoitoon ohjataan usein nimenomaan itsemurhavaaran vuoksi. Tutkimus tuo selvästi esiin sen, että vaara ei aina ole ohitse sairaalahoidon päättyessä. Siirtymävaihe sairaalasta avohoitoon on kriittinen ajanjakso”, kertoo HUSin Psykiatrian ylilääkäri ja Helsingin yliopiston professori Erkki Isometsä.
Laajassa suomalaisessa tutkimuksessa kartoitettiin masennuspotilaiden sairaalahoidon jälkeen tapahtuneet itsemurhat. Tutkimuksen potilaat ovat depressiodiagnoosin saaneita ja sen vuoksi psykiatrisessa sairaalahoidossa olleita henkilöitä. Yhteistyöhankkeena toteutettu tutkimus on julkaistu kansainvälisesti arvostetussa JAMA Psychiatry -tiedejulkaisussa.
Tutkimus perustuu rekisteritietoihin kaikista Suomessa masennuksen vuoksi psykiatrisessa sairaalahoidossa 1996-2017 olleista eli yhteensä 91 161 masennuspotilaan 193 197 hoitojaksosta. Näistä potilaista 1976 menehtyi itsemurhaan pisimmillään kaksivuotisen seurannan aikana.
Tutkimuksen 22 vuoden ajanjakson aikana itsemurhakuolleisuus on Suomessa kokonaisuudessaan merkittävästi vähentynyt, myös masennuspotilaiden itsemurhakuolemat.
Masennuksen vaikeusaste ja aiempi itsetuhoisuus vaikuttavat itsemurhariskiin
Psykiatrisen sairaalahoidon jälkeen on itsemurhakuoleman riskin tiedetty jo ennestään suureksi potilaan siirtyessä avohoitoon. Nyt julkaistun tutkimuksen laaja aineisto antoi tarkemman kuvan hoidon riskivaiheista.
Tutkimus antaa myös kliinisen päätöksenteon kannalta tärkeää tietoa itsemurhakuoleman riskitekijöistä sekä aikaikkunoista, joissa nämä vaikuttavat. Lyhyellä aikavälillä painottuivat erityisesti masennuksen vaikeusaste sekä aiemman itsetuhokäyttäytymisen luonne. Näitä tekijöitä ei ole voitu aiemmissa tutkimuksissa kartoittaa erittäin korkean riskin ajanjaksolta.
”Tutkimus puhuu mielestäni vahvasti sen puolesta, että sairaalan ja avohoidon tiivis yhteistyö on tärkeää. On myös olennaista varmistaa, että masennuksen hoito on ollut sairaalassa tuloksellista”, Isometsä sanoo.
Potilaiden saamaan hoitoon liittyviä tekijöitä ei tutkimuksessa ollut mahdollista kartoittaa. Tutkimushavainnoissa kuitenkin nousee esiin hoidon jatkuvuuden suuri merkitys masennuspotilaan siirtyessä psykiatrisesta sairaalasta avohoitoon.
Tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja on osastonylilääkäri Kari Aaltonen HUSin Psykiatriasta. Tutkimuksessa oli mukana myös professori Erkki Isometsä HUSin Psykiatriasta ja Helsingin yliopistosta, apulaisprofessori Christian Hakulinen Helsingin yliopistosta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, professori Reijo Sund Itä-Suomen yliopistosta sekä professori Sami Pirkola Tampereen yliopistosta.
Linkki tutkimusartikkeliin: Variations in Suicide Risk and Risk Factors After Hospitalization for Depression in Finland, 1996-2017