Kannattaako iäkkäiden toimintakykyä, terveyttä ja hyvinvointia tukea?
Asiasanat:Iäkkäiden terveys ja toimintakyky ovat paremmat kuin aiemmin. Syynä positiiviselle kehitykselle ovat terveydenhuollon parantuminen ja riskitekijöiden tunnistaminen. Ikääntyneen ihmisen parantuneella toimintakyvyllä on myös suuri taloudellinen ja terveyspoliittinen merkitys.
Tutkimus vahvisti käsityksen, että terveet elintavat ja kuntoutus vaikuttavat iäkkäillä pitkään.
Länsimaissa yli 65-vuotiaat ovat nopeimmin suureneva ikäryhmä. Heillä on useimmin kroonisia sairauksia ja heikentynyt toimintakyky. HEVA-kohorttitutkimuksessa (Helsingissä kotona asuvien kunto ja hyvinvointi, Helsinki ageing study) seurattiin 75–95-vuotiaiden toimintakykyä ja hyvinvointia 30 vuoden ajan kymmenen vuoden välein toteutetuin kyselytutkimuksin.
Tutkimus osoitti, että 75–85-vuotiaiden toimintakyky, psyykkinen hyvinvointi ja itsearvioitu terveys ovat näissä ikäryhmissä parantuneet jonkin verran verrattuna aikaisempiin samanikäisiin kohortteihin. He pystyvät esimerkiksi liikkumaan ulkona vaivattomasti ja yhä harvempi tarvitsi apua kodin päivittäisissä askareissa. Liikkuminen oli tullut seurannan aikana esimerkiksi 85-vuotiailla 20,1 % helpommaksi kuin aiemmilla vertailuryhmillä. Tarve päivittäiseen apuun kotona oli vähentynyt tällä ikäluokalla 6,9 %.
Terveydenhuollon parantuminen ja riskitekijöihin tarttuminen ovat vaikuttaneet positiivisesti vanhuuden terveyteen ja toimintakykyyn
Terveys ja toimintakyky olivat nuorimmissa ikäryhmissä selkeästi paremmat kuin aiempien vuosikymmenten vastaavissa ikäryhmissä. Tämä lienee seurausta parantuneesta terveydenhuollosta: diagnostiikasta, hoidosta sekä eri riskitekijöiden tunnistamista, jonka seurauksena on puututtu mm. verenpainetautiin, korkeisiin kolesteroliarvoihin ja tupakointiin. Palveluiden parempi saavutettavuus, esteettömät asunnot ja julkiset rakennukset sekä teknologian kehitys ovat osaltaan mahdollistamassa aktiivista ja itsenäistä elämää iäkkäille huolimatta toimintakyvyn rajoitteista.
HEVA-tutkimuksessa kaikkein iäkkäimpien (90–95-vuotiaat) ikäkohortissa ei todettu samaa positiivista kehitystä toimintakyvyn suhteen kuin nuoremmilla. Syynä tähän saattaa olla se, että hyvin iäkkäiden kohdalla fysiologiset ikääntymismuutokset ovat vääjäämättömiä. Lääketieteen keinoin tai elinympäristöä muuttamalla niiden vaikutuksia ei siis pystytä enää merkittävästi kumoamaan.
Toimintakykyreservi hankittava alle 90-vuotiaana
90–95-vuotiaiden on siis tärkeintä hankkia reservejä eli kognitiivista kapasiteettia, lihasvoimaa, tasapainoa nuorempana eli silloin, kun se vielä on helpompaa. Näistä reserveistä voi sitten myöhemmin ammentaa. Tästä on jo tutkimustietoa SPRINTT-tutkimuksesta, jossa myös HUS on ollut mukana.
Kaikkein iäkkäinten on tärkeää keskittyä ylläpitävään kuntoutukseen ja kuntouttavaan hoivaan. Hyvä ravitsemus, liikunta, sosiaalisuus ja ympäristön turvallisuuden lisääminen hidastavat gerasteniaa eli haurastumista.
Alle 90-vuotiaiden parantuneella toimintakyvyllä on suuri taloudellinen ja terveyspoliittinen merkitys, myös silloin, kun he ovat 90–95-vuotiaita.
Yli 90-vuotiaille elämänlaatua ja toimintakykyä tuottavat
- toimintakykyä tukeva asuminen ja esteettömyys
- yksilöllisesti suunnatut kuntoutusinterventiot
- riittävät hoiva- ja tukipalvelut
- sosiaaliset kontaktit ja
- aktiivisuuden tukeminen ja mahdollistaminen
Helsingissä kotona asuvien kunto ja hyvinvointi -tutkimus
HEVA-kohorttitutkimus alkoi 1989 ja siinä on ollut mukana yhteensä 6600 tutkittavaa henkilöä, jotka kuuluvat 75-, 80-, 85- ja myöhemmin 90- ja 95-vuotiaiden ikäluokkiin. Kymmenen vuoden välein eli vuosina 1989, 1999, 2009 ja 2019 tehdyssä seurannassa esitettiin kysymyksiä sosioekonomisesta statuksesta, kuten koulutuksesta, elinolosuhteista, aviosäädystä sekä diagnosoiduista sairauksista, toimintakyvystä, psyykkisestä hyvinvoinnista ja terveydentilasta. Itsearvioitu terveys ja psyykkinen hyvinvointi ennustavat, miten iäkkään toimintakyky kehittyy ja miten hän selviää ikääntymiseen liittyvien vaikeuksien kanssa. Psyykkinen hyvinvointi kertoo myös elämänlaadusta.
Kansainvälisesti poikkeuksellisen pitkä ja laaja HEVA-tutkimus on tehty HUSin, Helsingin yliopiston, Helsingin kaupungin ja Oulun yliopiston yhteistyönä. Tähän artikkeliin on haastateltu tutkija Hanna Öhmania.
Aihetta käsitteleviä tutkimusartikkeleja
Being actively engaged in life in old age: determinants, temporal trends, and prognostic value