Ensimmäinen lapsipotilas sai uuden sukupolven rytmihäiriötahdistimen

Lapsipotilailla yleisimmät sydänsairaudet ovat synnynnäisiä sydämen rakennevikoja. Rakenteellisten vikojen lisäksi erilaiset rytmihäiriöt ovat lapsilla ja nuorilla melko tavallisia. Valtaosa lapsilla esiintyvistä rytmihäiriöistä on hyvänlaatuisia. Vakavat kammioperäiset rytmihäiriöt ovat sen sijaan harvinaisia ja liittyvät tyypillisesti perinnöllisiin rytmihäiriösairauksiin, rakenteellisiin sydänvikoihin tai sydänlihaksen sairauksiin. Suomessa vakavien rytmihäiriöiden hoitoon suunniteltuja tahdistimia asennetaan alle viidelle lapselle tai nuorelle vuosittain.

Uuden sukupolven rytmihäiriötahdistin yhdistää perinteisen suonensisäisen ja uudemman ihonalaisen rytmihäiriötahdistimisen hyvät puolet. Laite hoitaa automaattisesti henkeä uhkaavan rytmihäiriön käyttämällä ylitahdistushoitoa tai antamalla defibrillaation eli sähköiskun sydämen ollessa kammiovärinässä. Äkillisten sydämen rytmin taukojen yhteydessä laite tahdistaa sydäntä, millä turvataan riittävä syke.

EV-ICD asennetaan kokonaan verisuoniston ja sydämen ulkopuolelle. Johto tunneloidaan rintalastan alle lähelle sydäntä. Asennustavalla vältetään monet perinteiseen rytmihäiriötahdistimeen liittyvät myöhäisongelmat, kuten laskimon tukkeutuminen ja verivälitteiset tahdistininfektiot. Ihonalaiseen rytmihäiriötahdistimeen verrattuna EV-ICD on monipuolisempi, pitempikestoisempi ja pienikokoisempi.

Rytmihäiriötahdistimen asennuksessa kyse elinikäisestä hoidosta

Tahdistimen asennus on aina iso päätös, sillä kyseessä on elinikäinen hoito ja lapsen kasvuun sekä muihin tekijöihin liittyen lapsipotilailla esiintyy myös aikuisväestöä enemmän hoitoon liittyviä ongelmia. Erityisesti suonensisäisten tahdistinjärjestelmien johtojen rajallinen kesto altistaa lapsena tahdistimen saaneen potilaan usealle riskialttiille tahdistinjohtojen vaihtotoimenpiteelle elämän aikana. Nykyisin nuorilla pyritäänkin mahdollisuuksien mukaan välttämään suonensisäisten tahdistinjärjestelmien käyttöä. 

Ihonalainen rytmihäiriötahdistin on monesti hyvä vaihtoehto nuorille, koska sillä voidaan välttää suonensisäisiin johtojen vaihtoon liittyvät riskit. Laitteen haittapuolena on sen suuri koko ja rajalliset tahdistusominaisuudet. Myös itse tahdistimen käyttöikä on melko lyhyt verrattuna tavanomaisiin tahdistimiin, joten tahdistimen vaihto tarvitaan selvästi useammin. 

”Lastenkardiologit ovatkin odottaneet pitkään tahdistinta, joka olisi kokonsa puolesta soveltuvampi lapsipotilaille ja jolla voitaisiin välttää suonensisäisiin johtoihin liittyvät ongelmat,” sanoo lastenkardiologi Ilkka Jaakkola HUSin Uudesta lastensairaalasta. 

”Nyt asennettu uuden tyyppinen rytmihäiriötahdistin täyttää nämä vaatimukset. Kokemus tästä tahdistimesta lapsilla ja nuorilla on kuitenkin vielä hyvin rajallista. Potilaamme oli vasta maailman seitsemäs lapsi, jolle tällainen tahdistin asennettiin. Tulevaisuudessa nähdään täyttääkö tämä uusi tahdistinmalli sille asetetut odotukset erityisesti johtojen kestävyyden osalta,” Jaakkola jatkaa.

Toimenpide tehtiin Uuden lastensairaalan, Sydän- ja keuhkokeskuksen, Fimean ja tahdistinvalmistajan yhteistyönä.