Elämästä elämisen arvoista loppuun asti
Asiasanat:HUSin Palliatiivinen keskus täyttää tänä vuonna 25 vuotta. Takana on pitkäjänteinen työ arvokkaan elämän loppuvaiheen puolesta.
Palliatiivisessa hoidossa potilas kohdataan yksilöllisesti ja kokonaisvaltaisesti, kertovat Tiina Saarto (vas.) ja Riikka Rajala.
“Täysin eri maailma. Palliatiivinen hoito oli tuntematon käsite”, sanoo ylilääkäri, professori Tiina Saarto kuvaillessaan palliatiivista hoitoa 25 vuotta sitten.
Saarto on ollut aikanaan perustamassa HUSin Palliatiivista keskusta, joka sai alkunsa Kipuklinikan toiminnasta. Syöpäpotilaiden kipuvastaanoton siirtyessä Syöpäkeskukseen Saarto otti toiminnasta vetovastuun.
“Nopeasti totesin, että potilaat tarvitsevat myös muiden oireiden hoitoa. Siirtymä kipusateenvarjon alta kokonaisvaltaiseksi palliatiiviseksi hoidoksi on ollut pitkä tie. Palliatiivinen hoito mielletään nykyään kiinteäksi osaksi syövän hoitoa, joka voi alkaa jo varhaisessa vaiheessa. Vastaavaa kehitystä on tapahtumassa myös muissa potilasryhmissä. Kehityksen taustalla on ennen kaikkea asenteiden muutos”, Saarto toteaa.
Kohti yhdenvertaisempaa hoitoa
Valtavia edistysaskelia on otettu vuosien aikana niin HUSissa kuin valtakunnallisesti. Merkittäviä harppauksia ovat Uudellemaalle rakennetut yhtenäiset palveluketjut ja sairaaloiden konsultaatiotoiminta sekä valtakunnallisesti palliatiivisten hoitosuositusten integrointi terveydenhuoltojärjestelmään. STM myönsi HUSille 1,6 miljoonan euron valtionavustuksen Etelä-Suomen yhteistyöalueen palvelujen kehittämiseksi.
“Nyt kaikilla Etelä-Suomen hyvinvointialueilla ja Helsingissä on palliatiiviset keskukset ja kattava kotisairaalaverkosto. Palvelujen ydin on tuoda ne lähelle potilaan kotia riippumatta siitä, missä hän asuu”, Saarto sanoo.
Psykososiaalinen tuki korvaamatonta
Sairaanhoitaja Riikka Rajala on nähnyt pitkän uransa aikana palliatiivisen hoidon kehittymisen. Fyysisten oireiden hoidon lisäksi ymmärretään psyykkinen, hengellinen ja sosiaalinen ulottuvuus.
Palliatiivisessa hoidossa psykososiaalisen tuen merkitys korostuu. Kuoleman lähestyessä ihminen voi kokea eksistentiaalista kärsimystä eli olemassaoloon liittyvää tuskaa.
“Potilaat saavat entistä paremmin psykososiaalista tukea, opastusta ja keskusteluapua henkiseen jaksamiseen sairauden eri vaiheissa. Lisäksi Palliatiivisessa keskuksessa kehitetään tukijärjestelmää pienten lasten perheille tilanteisiin, joissa toinen vanhempi sairastuu vakavasti”, Rajala kertoo.
Vielä on paljon tehtävää
Palliatiivisen hoidon kehittäminen vaatii Saarron mukaan tulevaisuudessa sen nostamista akateemiselle tasolle niin lääketieteen kuin hoitotyön saralla.
“Yliopistosairaalan tehtävänä on kehittää, tutkia ja kouluttaa. Puitteet tähän on oltava kunnossa, jotta palliatiivinen hoito voi edelleen kehittyä”, Saarto painottaa.
Mitä on palliatiivinen hoito?
- Palliatiivinen hoito on parantumatonta, etenevää tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa.
- Hoidon tavoitteena on mahdollisimman hyvä elämänlaatu ja sairauden oireiden helpottaminen potilaan toiveiden ja tarpeiden mukaan.
- Saattohoito on palliatiivisen hoidon viimeinen vaihe. Se ajoittuu elämän loppuvaiheeseen.
Teksti: Karoliina Koski
Kuva: Ville Männikkö
Husari 3/2024